digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Using information technology has been discussed and developed in social work research for decades [1; 2] but the progress of digitalization in social work practice has been slower [3] and the potential of digital possibilities have not been fully acknowledged [4]. In 2020 the COVID-19 pandemic spread around the globe, causing restrictions in the society and a need for social distancing to prevent the virus from spreading. In the context of social work practice this meant a rapid digital leap. Suddenly a lot of things needed to change: social workers could not meet their clients face-to-face as usual and most of the normal encounters between people needed to happen online. Based on our research it seemed that social workers had a will to keep social work practice as similar as possible, compared to the way it was before the pandemic, and only move it to digital forms. We decided to name this phenomenon digitally mediated social work (DMSW). In a recent research article, we analyzed social workers’ experiences of taking the digital leap and shifting towards digitally mediated social work at the beginning of the COVID-19 pandemic in the spring of 2020. We wanted to find out how social workers see that their work practices can be done in digital forms, what kind of obstacles or possibilities they see in encountering their clients in digital spaces and what experiences were gained from the digital leap in the spring of 2020. We analyzed a data of 33 personal diaries written by social work professionals from March to May 2020 and we found out that the digital form of social work practice, or DMSW, can be viewed from three dimensions: 1) the basis of DMSW, 2) Conceived DMSW and 3) Lived DMSW. However, the dimensions are not completely separable, but rather interact with each other. First, a working base for digital social work practice can be built on a well-planned and working digital infrastructure. Social workers need up-to-date devices, applicable software and good internet connections to encounter their clients in digital spaces. Well-working tools alone are not enough. The devices and software need to also be suitable and applicable in the context of social work. Client and data security need to be ensured. To carry out all the elements of a working basis for DMSW things like the organizational culture and ICT, employee training, procedures, norms and management need to be in order. In the second dimension the attention turns on what social workers actually think about digitally mediated social work. The competencies and preparedness of social workers and clients and different possibilities or obstacles faced in the digital spaces are in focus. People tend to have pre-determined opinions and attitudes towards digitalization and digital service forms and it all comes to the readiness and willingness to change existing practices and learning new things. Based on our analysis, it is important to pay attention to organizational and cultural principles and social workers’ possibilities to apply professional discretion also in the digital forms of social work practices. Thirdly, the last dimension consists of the actual lived experiences of implementing social work in digital forms in the everyday practice. The focus of the dimension is on the relations between clients and social workers: establishing relationships, human presence, promoting confidence, trusting each other and open dialogue. The key factors in successful experiences deal with creating a right kind of atmosphere for communication, reaching emotional levels in discussions and digital intimacy. Implementing social work in digital forms cannot be done at the expense of the core aims or tasks of social work. We explored the digital implementations of social work practice during an exceptional pandemic time where the digital leap was quick and at least somewhat forced. It seems that in the crisis situation social work and its’ services were wanted to work as similarly as they did before in the more traditional face-to-face way. It was quite quickly noticed that digital implementations create a totally different space and context for social work. The pandemic setting highlighted that the digital leap of social work was maybe even too quick and there wasn’t enough time to prepare and develop social work organizations and practices. The expectations for services and practices staying unchanged and the attempts to shift them to online forms as they were can lead to limiting the wide variety of well-working, flexible and applicable options that digital forms of social work could offer. However, the forced digital leap made it obvious that digital practices offer great ways of working in the field of social work. At its’ best it can extend the options to promote client well-being and other core tasks of social work, create possibilities to applicable forms of working in changing environments, save time and add flexibility. Combining the best elements of face-to-face interaction and digital ways of working, a ‘hybrid-model’, has been discussed as a well-working way of doing social work [4]. Our analysis shows that digitally mediated social work provides flexibility to social work practice as it offers promising ways to extend spatial and temporal solutions. Social work with clients is always context specific and linked to the expertise and discretion of social workers. Successfully performed digital forms of practice require new kinds of competencies and skills [5]. Developing digital practices should be intertwined to basic education instead of it being the matter of individual social workers or work teams. Writer: Vera Fiorentino Doctoral researcher, University of Lapland The blog text is based on the article ‘Towards Digitally Mediated Social Work- the Impact of COVID19 -pandemic to Encountering Clients in Social Work’ by Vera Fiorentino, Marjo Romakkaniemi, Timo Harrikari, Sanna Saraniemi & Laura Tiitinen (2022) Qualitative Social Work. https://doi.org/10.1177/14733250221075603. References:
Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan kehittämistyössä on korostunut tavoite hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin ja datavarantoihin kertyvää dataa tutkimukseen, kehittämiseen, innovaatioihin ja johtamiseen. Tietoa hyödyntämällä pyritään saavuttamaan vaikuttavuutta ja tehokkuutta sote-palveluihin ja siten myös hillitsemään kustannusten kasvua sekä tukemaan kansalaisten hyvinvointia. [1] Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei ole kuitenkaan suoraviivaista. Digitaaliseen transformaatioon kytkeytyy monenlaisia ilmiöitä eikä pelkästään informaation muuttaminen digitaaliseen muotoon takaa tavoitteiden saavuttamista. Tarvitsemme tutkimustietoa voidaksemme toteuttaa mielekkäitä toimenpiteitä ja perusteltuja ratkaisuja, joiden avulla tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista. Tässä kirjoituksessa pohdimme tutkimustiedon hyödyntämisen mahdollisuuksia tietojärjestelmien kehittämisen näkökulmasta. Kansainvälisten empiiristen tutkimusten mukaan tietojärjestelmien käyttö on muuttanut sosiaalityön painopisteitä [2]. Organisaatioissa korostetaan tehokkuutta, dokumentointia ja erilaisia arviointilomakkeita, mikä on vienyt aikaa itse asiakkaiden kohtaamiselta ja tukemiselta. Monimutkaiset lomakkeet ja dokumentoinnin pirstaleisuus haittaavat työntekijöiden kattavaa tiedonsaantia asiakkaistaan. Pyrkiessään priorisoimaan asiakaskohtaamisia, sosiaalityöntekijät saattavat käyttää erilaisia kiertoteitä poiketen tietojärjestelmän käyttöön liittyvistä säännöistä ja vaatimuksista. Tietojärjestelmien käyttöön ei myöskään anneta riittävästi koulutusta, mikä voi vaikeuttaa tiedonhakua ja hyödyntämistä. [2.] Erilaisten asiakastietojärjestelmien tarkastelu ja vertailu ei ole aivan yksinkertaista, sillä kirjo on valtavan laaja. Tietojärjestelmiä voidaan verrata vaikkapa niiden sisältämien ominaisuuksien määrän (ns. syvyys) tai käyttäjäryhmien moninaisuuden (ns. laajuus) mukaan. Hieman pelkistäen voidaan puhua yksinkertaisista ja kompleksisista tietojärjestelmistä [3]. Yksinkertaisemmat järjestelmät on usein suunniteltu rajatun käyttäjäryhmän ja palvelun tarpeita silmällä pitäen ja nämä on melko helppoa kehittää peruskäyttäjille mieluisiksi, kun taas laajojen järjestelmien kehittämisessä joudutaan mahdollisesti tekemään kompromisseja, jotta ratkaisu palvelisi monipuolista käyttäjäjoukkoa. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa Hilkka-järjestelmän, joka on alun perin kehitetty kotihoidon tarpeisiin ja Apotti-järjestelmän, joka kehitettiin palvelemaan koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Usein yksinkertaisempi järjestelmä on peruskäyttäjien mieleen, kun laaja järjestelmäratkaisu puolestaan luo otolliset edellytykset tiedonkululle. Hyvinvointialueet ovat parhaillaan uusien tietojärjestelmiin liittyvien ratkaisujen äärellä. Monen erillisen järjestelmän ylläpitäminen on hyvinvointialueen näkökulmasta raskasta, kallista ja voi vaatia lukuisten integraatioiden toteuttamista. Etuna voi olla, se että erilliset järjestelmät voivat olla ketterämpiä ja käyttäjien mieleen. Yksi yhteinen järjestelmä voi taas tuntua käyttäjille monimutkaiselta ja sen kehittäminen on äärimmäisen vaativa urakka, joka vaatii suuria investointeja [4]. Yksi järjestelmä tukee kuitenkin sujuvaa tiedonsiirtoa eri ammattilaisten välillä ja tarjoaa yhdenmukaista dataa jalostettavaksi esimerkiksi tiedolla johtamisen tueksi. Hyvinvointialueilla kannattaakin hyödyntää tutkimustietoa eri vaihtoehtoja punnitessa, jotta voidaan tehdä tietoon perustuvia ratkaisuja. Olimme mukana suomalaisten sosiaalialan ammattilaisten käyttäjäkokemuksia kartoittavassa Aalto-yliopiston hallinnoimassa pilottitutkimuksessa, joka toteutettiin ensimmäistä kertaa valtakunnallisesti keväällä 2019 [5]. Aiemmin vastaavia kyselyjä on tehty terveydenhuollon ammattilaisille ja syksyllä 2020 pilottitutkimukseen pohjautuva kysely toteutettiin THL:n koordinoimassa STePS-hankkeessa sosiaalialan korkeakoulutuetuille [6]. Tulokset olivat hyvin samansuuntaisia molemmissa kyselyissä ja ammattilaisten järjestelmille antaman kouluarvosanan keskiarvo oli sama: 6,7. Suurimmat puutteet todettiin tiedonkulussa, monialaisen yhteistyön tuessa, asiakkuuksien hallinnassa ja asiakkaasta saatavan kokonaiskuvan hahmottamisessa [5]. Kehitettävää löytyy myös sähköisessä asioinnissa [6]. Myönteistä on kuitenkin se, että ammattilaiset ovat hyvin kokeneita tietojärjestelmien käyttäjinä ja heillä on hyvät valmiudet niiden hyödyntämiseen [6] Tutkimustietoa on kerätty tuotemerkkikohtaisesti, joten saatavilla on hyödyllistä tietoa tietojärjestelmien kehittämisen tueksi. Tarkastelimme lisäksi kunnissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta tietojärjestelmien tukea tapauskohtaiselle sosiaalityölle, sillä näiden sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on usein koordinoida asiakkaiden palvelukokonaisuuksia [8]. Tapauskohtaisessa työssä asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen hahmottaminen on tärkeää – on huomioitava läheisverkosto, sosiaaliset suhteet, viranomaisverkostot, palvelut ja historia. Tutkimustulokset osoittavat, etteivät tietojärjestelmät tue riittävästi asiakkaiden sosiaalisten verkostojen määrittelyä ja havainnointia, mikä on välttämätöntä tapauskohtaisessa sosiaalityössä. Tiedon hajanaisuus sekä tiedon visualisoinnin, yhteenvetojen, metatason tietojen ja selkeiden dokumentointikäytäntöjen puutteet estävät sosiaalityöntekijöiden pääsyä työssä tarvittaviin tietoihin. [8.] Havaittuja ongelmia ratkottaessa on tärkeää ottaa sosiaalityöntekijät ja sosiaalialan ammattilaiset mukaan tietojärjestelmien kehittämiseen. Onneksi sosiaalialan ammattilaiset ovatkin varsin halukkaita osallistumaan kehittämistyöhön, vaikka vain neljäsosalla kehittämiseen osallistumiseen liittyvät kokemukset ovat myönteisiä [9]. Kehittämistapoja tulisikin kehittää ammattilaisille suotuisaan suuntaan. Suosituimmat osallistumistavat ovat ongelmien raportointi järjestelmien kehittämisen vastuuhenkilölle ja oman työn esittely kehittäjille [10]. Tietojärjestelmien kehittämisen tutkimus voi olla monin tavoin hyödyllistä ja antaa tietoa niistä tavoitteista ja tarpeista, joita sosiaalialan tietojärjestelmiin liittyy, sekä avata kuvaa mahdollisista käytännön ratkaisuista [11]. Sosiaalialan organisaatioita koskeva tutkimustieto kertoo meille, että sosiaalihuollossa ollaan vielä pitkälti alkutekijöissä data-analytiikan, tekoälyn ja tietovarastojen hyödyntämisessä [12]. Tällä hetkellä tietojärjestelmistä saadaan melko hyvin asiakastietoa johtamisen tueksi, mutta tuottavuus-, vaikuttavuus- ja laatuindikaattorien saanti koetaan heikoksi [12]. Tässä olisi yksi tärkeä tietojärjestelmiin liittyvä kehittämisen paikka organisaatioiden ja johtamisen näkökulmasta. Tilannetta havainnollistaa se, että vuonna 2020 sosiaalihuollon organisaatioista alle 20 prosenttia kykeni hyödyntämään tietojärjestelmien dataa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan hyvin [12]. Sote-tieto hyötykäyttöön strategiassa oli nimenomaan tavoitteena se, että tietojärjestelmien dataa saadaan hyödynnettyä jatkossa aiempaa paremmin [1]. Dataa on kerätty sote-alalla tietojärjestelmiin jo vuosikymmeniä, mutta ongelmana on edelleen, ettei sitä voida hyödyntää riittävästi. Sosiaalialan organisaatioiden raportoimia esteitä tiedon hyödyntämiselle johtamisessa olivat etenkin osaamisen, resurssien ja tietojärjestelmien puutteet, joita koki lähes puolet sosiaalialan organisaatioista [13]. Lopuksi toteamme, että sosiaalihuollon tietojärjestelmien kehittämiseksi on vihdoin saatavilla tutkimustietoa. Sen lisäksi, että otamme sote-tiedon hyötykäyttöön [1], meidän tulee ottaa myös tämä tutkimustieto käyttöön. Tutkimustieto lisää arvokasta ymmärrystä tietojärjestelmien suunnittelusta, kehittämisestä sekä käyttöönotoista ja tätä tietoa hyödyntämällä on mahdollista saada tukea vaikkapa tietojärjestelmän hankintavaiheeseen ja resurssien kohdentamiseen. Ja mikä parasta: voidaan ottaa opiksi jossain toisaalla toteutetuista hankkeista ja välttää toistamasta samoja virheitä uudelleen. Teksti pohjautuu Katri Ylösen ja Samuel Salovaaran puheenvuoroon sosiaali- ja terveydenhuollon ATK-päivillä 11.5.2022 Jyväskylässä. Kirjoittajat: Samuel Salovaara, väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto Katri Ylönen, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto Lähteet:
Digitalisaatio on yhä enemmän läsnä ihmisten arjessa ja teknologiaa käytetään kasvavassa määrin eri työtehtävissä. Silti arviolta yli miljoonan suomalaisen on vaikeaa käyttää verkkopalveluita [1]. Digipalveluiden haasteet liittyvät palvelujen löydettävyyteen, ymmärrettävyyteen, järjestelmien toimimattomuuteen ja selkokielen riittämättömyyteen. Digituen tarvetta esiintyy yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Tukea tarvitsevat kansalaisten lisäksi yritykset ja yhteisöt. [2]. Kandidaatintutkielmassani tarkastelen digitalisaation vaikutuksia sosiaalityöhön. Tutkielmassa nostetaan esille, millaisia mahdollisuuksia digitalisaatio on tuonut sosiaalityöhön, miten digitalisaatio on vaikuttanut yhteiskunnan eriarvoistumiseen ja mitä kokemuksia on sosiaalialan sähköisistä järjestelmistä. Tutkielman tavoitteena oli lisätä tietoa aiheesta ja tuoda esille kehittämiskohteita. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin kuudesta tieteellisestä julkaisusta koostuvaa aineistoa. Aineistossa käsitellään muun muassa asiakasosallisuutta, ikäihmisten asemaa digiyhteiskunnassa, verkkososiaalityön käsitettä, asiakkaiden kokemuksia etäpalveluista koronatilanteen aikana ja sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia sähköisistä järjestelmistä. Tutkielman tulosten perusteella digitalisaatio on lisännyt sosiaalityöhön uusia palvelumuotoja, joustavuutta ja osallisuutta. Sosiaalityössä on otettu käyttöön uudenlaisia järjestelmiä, ajanvarauskäytäntöihin on tullut joustavuutta sekä verkossa tapahtuvia asiakastapaamisia on lisätty. Verkon avulla on mahdollista saavuttaa maantieteellisesti kaukana olevia asiakkaita ja sellaisia asiakkaita, keitä muuten olisi haastavaa tavoittaa. Verkkososiaalityön myötä asiakkaan valinnanvapaus on laajentunut. Asiakkaalla voi olla esimerkiksi mahdollisuus valita millä tavoin asiointi tapahtuu. [3]. Olen myös omien kokemuksieni kautta havainnut, että verkossa tapahtuva asiointi voi madaltaa asiakkaan kynnystä ottaa yhteyttä vaikeisiin asioihin liittyen. Joissakin verkkopalveluissa pystyy asioimaan anonyymisti niin, ettei asiakkaan henkilötietoja paljasteta. Arkaluonteisten asioiden puhuminen voi olla monelle haastavaa ja tästä johtuen moni voi jättää ajan varaamatta. Verkko voi parhaimmillaan lisätä ennaltaehkäisevää työtä ja kannustaa avun hakemiseen. Tutkimuksessa digitalisaation on nähty lisäävän osallisuutta sosiaalityössä [4]. Kyse on asiakkaan osallistumisesta aktiivisesti palvelun suunnitteluun, järjestämiseen, kehittämiseen ja arviointiin. Asiakasosallisuuteen vaikuttavat työntekijöiden asenteet, hakemusten käsittelyajat, saavutettavuus, asiakkaan asema ja organisaation toimintakulttuuri. Vaikka digitalisaatio on lisännyt asiakasosallisuutta sosiaalityössä, niin silti se näyttäytyy vielä sattumanvaraisena ja vaihtelevana. [4]. Digipalveluita kehitettävä asiakaslähtöisiksiTutkielmassani nousee esille myös digitalisaation kääntöpuolia sosiaalityön näkökulmasta: Etäpalveluiden selkokielisyydessä on havaittu olevan erilaisia puutteita ja esimerkiksi verkossa käytetty kieli ei ole ollut tarpeeksi ymmärrettävää ja selkeää. Myös oleellisen ja ajantasaisen tiedon löytäminen netistä on ollut haastavaa. Puutteet etäpalveluiden selkokielisyydessä ovat vaikeuttaneet asiakkaiden palveluiden hyödyntämistä koronatilanteen aikana ja asioiden hoitamista itsenäisesti. Selkokielen vähäisyys näkyy erityisesti sosiaalipalveluissa. [5]. Sosiaalityössä on keskeisen tärkeää huomioida, että ihmisten digitaidoissa on merkittäviä eroja. Erot liittyvät esimerkiksi ikään, varallisuuteen, sairauksiin ja kognitiivisiin taitoihin [6]. Digitaidottomuus voi heijastua ihmisten saamaan palveluun. Digitaitojen puutteet koskettavat eri-ikäisiä. Riittämättömät digitaidot voivat hankaloittaa tai jopa estää etäpalveluiden käyttöä. [5]. Kysymys kuuluukin: Eteneekö digitalisaatio niin nopeasti, etteivät ihmiset pysy enää kehityksessä mukana? Otetaanko digipalveluiden kehittämistyössä riittävästi huomioon ihmisten erilaisuus? Digitalisaation edetessä on tärkeää pysähtyä miettimään, miten sosiaalityön digipalveluita voitaisiin uudistaa. Digipalveluiden kehittämistyöhön tulisi ottaa mukaan sosiaalityöntekijöitä ja palveluita käyttäviä asiakkaita. Tämä lisäisi työntekijöiden ja asiakkaiden vaikuttamismahdollisuuksia. Lisäksi digitaitojen opettamiseen tulisi varata enemmän aikaa ja resursseja. Useat kunnat ja palveluntuottajat järjestävät digikursseja. Miten näistä mahdollisuuksista tiedotettaisiin paremmin? Entä miten varmistetaan sähköisen asioinnin onnistuminen? Jokaisen tasavertaista mahdollisuutta sähköiseen asiointiin tukisi ainakin se, että jokaisella olisi edes jokin digilaite käytössään asioiden hoitamiseen. Kestävän kehityksen ja ekologisuuden näkökulmasta olisi kannattavaa hyödyntää aiempaa enemmän myös käytettyjä tietokoneita ja älypuhelimia. Yhteistyötä voitaisiin tehdä esimerkiksi kierrätyskeskusten kanssa. Nyt jos koskaan näitä asioita tulisi tarkastella uusin silmin. Digitalisaatio on kasvava ilmiö sosiaalialalla ja sen vuoksi tarvitaan lisää tietoa ja tutkimusta aiheesta. Kohti asiakaslähtöisempiä digitaalisia sosiaalipalveluita – huomioidaan ainakin nämä:
Kirjoittaja: Jenny Uski, sosionomi (AMK), työkykykoordinaattori Kirjoittaja on suorittanut sosiaalityön perus- ja aineopinnot sekä kandidaatintutkielman avoimessa yliopistossa Lähteet:
Organisaation käytännön työtä tekeville puheet organisaation strategiasta ja strategisesta suunnittelusta voivat tuntua kaukaisilta ja jopa kaunopuheelta. Strategian merkitys kuitenkin korostuu organisaatiomuutoksissa ja uusien digitaalisten menetelmien käyttöönotossa. Näin kävi myös ilmi tutkimuksessani [1], jossa tarkasteltiin kuntoutusalan ammattilaisen näkemyksiä siihen, miten johtaminen voi tukea uuden digitaalisen järjestelmän käyttöönottoa. Tuloksissa korostui etenkin järjestelmän käytön vision ja tavoitteiden viestimisen tärkeys. Ammattilaiset haluavat tietää, miksi uusia digijärjestelmiä otetaan käyttöön ja mitä hyötyä digijärjestelmät antavat ammattilaisille ja organisaatiolle. [1] Tässä blogikirjoituksessa kuvaan tutkimukseni keskeisiä tuloksia digitaalisen järjestelmän käyttöönottoa edistävistä strategisen johtamisen käytännöistä ja pohdin niiden merkitystä ajankohtaisen sote-digitalisaation näkökulmasta. Selkeän vision ja tavoitteiden viestiminen Henkilöstö voi kokea epävarmuutta, kun organisaatiossa otetaan käyttöön uusi järjestelmä ja heille voi olla epäselvää, millaisia odotuksia heille asetetaan järjestelmän käyttöön liittyen. Tästä syystä pelkkä tiedottaminen ja ilmoitus uuden järjestelmän käyttöönotosta ei riitä. Käyttöönoton tueksi ammattilaiset haluavat tietää tarkemmin miksi järjestelmää ollaan ottamassa käyttöön ja mitä hyötyjä sillä tavoitellaan. [1]
Käyttöönottoa tukeva viestintä tulisi olla ennen kaikkea digijärjestelmän käyttöä kannustavaa. Henkilöstölle voidaan esittää tietoon perustuen järjestelmän käyttöönoton syistä sekä pitkän aikavälin suunnitelmista. Erilaiset esittelyvideot järjestelmästä, voivat toimia myös mielenkiinnon herättäjinä. Sähköisen viestinnän lisäksi lähijohtajat voivat viestiä tavoitteista ja konkretisoida niitä työyhteisöjen sisällä. Mitä järjestelmän käyttöönotto antaisi juuri tähän työyhteisöön. Johtajan kyky innostaa ja tuoda visiota näkyväksi tunnistetaan yhdeksi tärkeimmäksi johtamiskäytännöksi käyttöönotossa [4]. Positiivinen viestintä järjestelmästä ja hyötyjen esiin tuominen
Muutoksen edistämisessä tulisi myös tiedostaa yleisen positiivisen ilmapiirin ja uuteen järjestelmään liittyvän puheen ja dialogin merkitys. Järjestelmästä ja sen hyödyistä kertominen työyhteisön erilaisissa yhteisöissä ja tilanteissa sekä kannustaminen lähijohdon taholta tukevat käyttöönottoa. [1] Ammattilaisen kokemus teknologian positiivisesta vaikutuksesta työssä suoriutumisessa sekä paremmat tulokset asiakastyössä motivoivat ammattilaisia ottamaan uutta teknologiaa käyttöön työssään [5,6] ja poistavat esteitä uuden teknologian oppimisen tieltä [6]. Järjestelmän tavoitteiden toteutumisen seuraaminen Jatkuva seuranta ja palautteen kerääminen digitaalisen järjestelmän käyttöönotossa edistävät onnistunutta käyttöönottoa [8]. Järjestelmä tulisi jalkauttaa harkitusti ja sen tavoitteiden toteutumista seurata riittävästi. Ammattilaiset kokevat usein käyttöönoton jälkeen, että organisaation johdon kiinnostus digijärjestelmän käyttöön lopahtaa. Tämä voi johtaa siihen, että ammattilaiset kokevat jäävänsä uuden järjestelmän kanssa yksin, eikä heidän tuen tarpeistaan järjestelmän käyttöä kohtaan oteta vakavasti. Ammattilaiset toivovat enemmän kiinnostusta johtamisen tasolta myös käyttöönoton jälkeen. Erityisesti johdon tulisi olla kiinnostunut järjestelmän toimivuudesta sekä sille asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. Lisäksi erilaisten palautteen ja kehitysideoiden kerääminen koetaan tärkeänä. [1] Jos järjestelmä ei toimi, uskalletaanko se myöntää ja uskalletaanko siihen puuttua? Johtamisen tulisi kyetä reagoimaan muutostarpeeseen ja korjata asia tarvittaessa. Palautteen ja seurannan avulla on mahdollista kerätä arvokasta tietoa ammattilaisten kokemuksista ja toteuttaa tarpeellisia muutoksia paremman käyttökokemuksen turvaamiseksi [8]. Vahva strateginen viestintä uuden digitaalisen järjestelmän käyttöönoton tukena Johtamisella voidaan vaikuttaa käyttöönottovaiheessa yksilön kokemaan teknologian hyödyllisyyteen viestimällä järjestelmän hyödyistä, tavoitteista ja visioista.
Johtajien kouluttaminen strategiseen viestimiseen voi olla yksi ratkaisu muutosten käyttöönoton varmistamiseksi [4]. Digitaalisten järjestelmien käyttöönotto haastaa johtajia ja edellyttää heiltä riittävää osaamista sekä viestinnästä, että digitalisaatiosta. On tärkeää varmistaa, että johtajien osaaminen on organisaatioissa ajan tasalla ja tarvittaessa vahvistaa osaamista lisäkoulutuksella, joita tarjotaankin monin paikoin. Suuntaviivoja ja askelmerkkejä
Kirjoittaja: Mira Hammarén, TtM, toimintaterapeutti yliopisto-opettaja, terveyshallintotiede, Oulun yliopisto Lähteet:
On kulunut vuosi siitä, kun avasimme tämän sosiaalialan digitalisaatiota käsittelevän blogin. Tavoitteemme oli tehdä näkyväksi alaan liittyvää tutkimusta ja kehittämistyötä sekä tuoda aiheen parissa toimivia tahoja yhteen. Kuluneen vuoden aikana lukuisat asiantuntijat ovat avanneet tutkimustaan ja pohdintojaan sosiaalialan digitalisaatiosta. On aika katsoa mitä asioita blogissamme on käsitelty ja pohtia, mitä aiheita tulevaisuudessa olisi tärkeää tuoda esiin.
Mari Kivistö ja Liisa Hokkanen pohtivat vammaisten henkilöiden osallisuutta palveludigitalisaatiossa ja kuvasivat, kuinka digitaalisten palveluiden käyttäjien joukko on todella monimuotoinen. Monimuotoisuus ja elämäntilanteiden yksilöllisyys tulisi huomioida palveluiden kehittämisessä ja tutkimuksessa.
Näin sote-alan työssä ammattilaisille jäisi enemmän aikaa tärkeään vuorovaikutukselliseen asiakastyöhön ja ennaltaehkäisevien palveluiden toteuttamiseen. Onnistuessaan tämä toisi myös kaivattuja säästöjä. Sosiaalityön päivänä Samuel Salovaara pohti digitalisaatiota päivän teeman, maailmanlaajuisen yhteyden, näkökulmasta. Erja Saarinen loi katsauksen sosiaalibarometrin tuloksiin ja digitaalisen avun saavutettavuuteen ja korosti julkisen vallan vastuuta saavutettavien palveluiden kehittämisessä, jotta kukaan ei jäisi palveluiden ulkopuolelle. Hanna Holmberg-Soto & Tuuli Kotisaari kuvasivat sosiaalityön digitalisaation ilmenemistä sosiaalisessa mediassa ja kannustivat organisaatioita ja ammattilaisia toimimaan rohkeasti suunnannäyttäjinä digitalisaation hyödyntämisessä.
Aiheita on vuoden aikana ollut paljon, mutta olemme kuitenkin vasta alussa sosiaalialan digitalisaatioon liittyvien näkökulmien avaamisessa. Digitalisaatio läpäisee yhteiskuntaa, arkeamme ja sosiaalista elämää. Teknologiat kehittyvät vauhdilla ja uusia innovaatioita tulee esiin jatkuvasti muovaten tapojamme ja käytäntöjämme työssä ja arjessa. [1,2] Sosiaalialan näkökulmasta tehtävä tutkimus ja kehittäminen on edelleen erittäin ajankohtaista ja tärkeää. Terveydenhuoltoon verrattuna olemme vasta tämän tutkimusmatkan alussa [vrt. 3]. Tutkimusta tarvitaan esimerkiksi ns. tekoälyn ja algoritmien käytöstä sosiaalialalla [4]. Digitalisaatioon liittyy paljon eettisiä näkökulmia, joita on tärkeää tutkia ja tarkastella huolellisesti [ks. esim. 5]. Digitalisoituva tieto luo uusia mahdollisuuksia tiedon hyödyntämiselle esimerkiksi tiedolla johtamisessa ja vaikuttavuustutkimuksessa [6]. Digitaalisten palveluiden ja tietojärjestelmien kehittäminen ja lisääntyvä käyttö luo tarpeen tarkastella näiden teknologioiden saavutettavuutta ja käytettävyyttä [7,8].
Kiitämme kaikkia kirjoittajia ja blogimme lukijoita tästä vuodesta! Toivotamme lämpimästi tervetulleeksi uudet ja vanhat kirjoittajat jatkamaan sosiaalialan digitalisaation tarkastelua. Tekstiehdotuksia voi lähettää blogin toimittajille tai osoitteeseen: digisosiaali (at) gmail.com. Tarkempia ohjeita tekstin laatimiseen löytyy täältä. Hyvää uutta vuotta toivottaen, Samuel, Anna-Maija & Noora Sosiaalialan digitalisaatio -blogin toimittajat Lähteet:
|
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|