digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiolla tavoiteltujen hyötyjen [1] saavuttaminen asettaa tietojärjestelmille monia vaatimuksia, ja Suomessa onkin parhaillaan käynnissä laajoja tietojärjestelmien uudistamiseen liittyviä hankkeita, kuten UNA, Aster ja Apotti. Tietojärjestelmien kehittäminen on herättänyt kiinnostusta myös mediassa, sillä hankkeet ovat usein kalliita ja niiden toteuttamiseen on investoitu merkittävästi yhteiskunnan resursseja [2]. Kansallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistyössä sosiaalihuollon on kuitenkin arvioitu jääneen sivuosaan [3]. Huomion kiinnittäminen sosiaalihuoltoon ja sen erityispiirteisiin on tärkeää, sillä sosiaalihuollossa työskentelee yli puolet (53 %) sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä [4].
Sosiaalialan tietojärjestelmien avulla kerättävällä tiedolla on lopulta monta käyttäjää. Sekä kansalaiset, sosiaalialan ammattilaiset, johtajat, päättäjät että tutkijat tarvitsevat luotettavaa ja hyödynnettävissä olevaa tietoa [1]. Sosiaalialan tietojärjestelmien kehittämisessä ovat kuitenkin aiemmin painottuneet hallinnolliset näkökulmat [8,9], ja vaikka Suomessa sote-alan palveluissa datan keruusta tietojärjestelmiin on jo vuosikymmenten kokemus [10], niin tuo data ei ole kuitenkaan ollut käytännön työntekijöiden hyödynnettävissä parhaalla mahdollisella tavalla [11,12]. Työskennellessäni Apotti -tietojärjestelmän kehittämishankkeessa vuosina 2016-2019, kiinnostuin tutkimaan aihetta tarkemmin ja hain kesällä 2018 tutkimusluvan Apotista. Keräsin syksyllä 2018 tutkimuksen aineiston haastattelemalla Apotin sosiaalihuollon sovelluksen kehitykseen osallistuneita asiantuntijoita. Tavoitteeni oli selvittää, miten sosiaalityön tiedollisia tarpeita oli huomioitu Apotissa. Tutkimusaineisto osoittautui rikkaaksi ja sen analyysi mielenkiintoiseksi tehtäväksi. Kirjoitin keskeisistä tutkimustuloksista artikkelin, joka julkaistiin kesäkuussa 2021 [13]. Tässä blogi -kirjoituksessa pohdin tutkimusaihetta hyödyntäen lisäksi omia kokemuksiani kehittämistyöstä. Nämä toiveikkaat näkemykset vaikuttavat olevan ristiriidassa ammattilaisten kokemusten ja Apotista käydyn julkisen keskustelun kanssa, joka on saanut hyvin kriittisiä sävyjä [14,15]. Kriittiset puheenvuorot painottuvat terveydenhuollon alueelle ja kenties tässä piileekin yksi Apotti-järjestelmän haasteista: Apotti kattaa valtavan laajan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden. Samassa tietojärjestelmässä on perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja hammashoion lisäksi koko sosiaalihuolto lukuisine palveluineen [16]. Jo pelkästään sosiaalihuollon sisällä on paljon keskenään erilaisia palveluita, joiden tiedolliset tarpeet ja prosessit poikkeavat toisistaan. Ei ole yksinkertaista sovittaa tätä kaikkea yhteen tietojärjestelmään. Sen lisäksi Apotti on muutakin kuin tietojärjestelmä, se on myös toiminnanohjausjärjestelmä ja sisältää lisäksi tiedolla johtamisen analyyttiset työkalut ja koontinäkymät porautumismahdollisuuksineen, tieteelliseen tutkimuksen tekemiseen tarvittavat työkalut, asiakasportaalin ja paljon muuta. Kyseessä on siis valtavan suuri ja monimuotoinen kokonaisuus, jota ei oikeastaan tulisi edes verrata vanhoihin tietojärjestelmäratkaisuihin. Apotissa samaan ratkaisuun on sulautettu lukuisa määrä toimintoja ja toimijoita. [13] Laajuutta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että Apottia käyttää noin 45 000 sote-alan ammattilaista. Yksi yhteinen järjestelmä luo mahdollisuudet esimerkiksi tietoturvalliseen viestintään eri ammattilaisten kesken yli sektorirajojen, asiakkaan ajantasaisten tietojen löytymiseen palvelusta riippumatta ja myös sote-yhteiseen kehittämiseen, tutkimukseen ja johtamiseen. [13] Massiivisen kokonaisratkaisun toteuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja vie väistämättä pidemmän aikaa. On selvää, että yksinkertaisempi tiettyyn palveluun täsmäratkaisuna kehitetty tietojärjestelmä voi olla toimivampi ratkaisu sen yhden palvelun tarpeisiin, etenkin sote-ammattilaisen käyttöliittymän näkökulmasta, mutta monien muiden tarpeiden (esim. asiakas, hallinto, tutkimus) osalta kokonaisratkaisu voi palvella paremmin.
Kuten useimmilla asioilla, on Apotillakin monta puolta. Omassa tutkimuksessani tuli myös esiin Apotin hyötyjä ja riskejä. Asiakasta koskeva tieto on Apotin kehittäjien mukaan aiempia järjestelmiä paremmin hyödynnettävissä sekä käytännön työssä, että johtamisessa ja tutkimuksessa, mutta järjestelmän käyttö edellyttää tietokäytänteiden päivittämistä ja riittävää koulutusta järjestelmän käyttöön. [13] Tulevat vuodet osoittavat, lunastaako Apotti lupauksensa ja maksaako se takaisin siihen investoidut varat. Aiheesta tarvittaisiin tutkimustietoa ja toivottavasti oma tutkimukseni tukee aiheesta tehtävää jatko-tutkimusta. Samuel Salovaara Kirjoittaja on nuorempi tutkija Lapin yliopistosta ja tekee väitöskirjaa aiheesta sosiaalityön tietojärjestelmät osana sosiaalityön tiedonmuodostusta. Lähteet:
Vaikka podcasteja on ollut tarjolla jo parisen kymmentä vuotta, niiden suosio on lisääntynyt Suomessa huomattavasti lyhyen ajan sisällä. Yhä useampi kuuntelee podcasteja säännöllisesti ja 15-64-vuotiaista jopa 21% kuuntelee podcasteja viikoittain [2]. Pari sanaa lastensuojelusta - podcastin perustaminen ja samalla omalle epämukavuusalueelle meneminen oli meidän kohdallamme siis sekä tietoinen päämäärä että korona-arjen mukanaan tuoma päähänpisto. Digitalisaation avulla salaisesta viranomaistoiminnasta tulee julkista ja läpinäkyvääSosiaalityön tekeminen siellä, missä kaikki ihmiset ovat, eli sosiaalisessa mediassa, on ollut meille jo useamman vuoden selkeä tavoite. Olemme huomanneet, miten nopeasti tietoisuus lastensuojelusta ja sosiaalityöstä on sosiaalisen median hyödyntämisen avulla lisääntynyt niin toisten viranomaisten kuin tavallisten kansalaisten keskuudessa.
Julkinen keskustelu sosiaalityöstä mahdollistaa sen, että kuntien mahdolliset eroavaisuudet toimintamalleissa ja resursseissa tulevat kaikkien tietoon ja näin palveluvalikkoon ja rakenteisiin voidaan aidosti vaikuttaa. Viranomaisten tuleminen virtuaalisesti ruohonjuuritasolle yhteisösosiaalityön tapaan on yksi vastaus toiveisiin käydä vuoropuhelua niin viranomaisten välillä kuin suoraan asiakkaiden kanssa. Digitalisaation hyödyntäminen julkisuuskuvan parantamisessa ja ylipäänsä sosiaalityön tekemisessä luo runsaasti erilaisia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Ei ole itsestään selvää pysyä nopeatempoisen ja pinnallisen sosiaalisen median tahdissa samalla pitäen yllä uskottavaa viranomaisroolia. Suuren yleisön mielestä kaikista kiinnostavimmat yksityiskohdat eli ihmiselämän tragediat eivät myöskään kuulu sosiaalisen median kanaville tai sosiaalityöntekijän etiikkaan [5], minkä vuoksi sosiaalityö sosiaalisessa mediassa on todennäköisesti jo saavuttanut suosionsa huipun. Siitä huolimatta on tärkeää, että sosiaalityötä pidetään esillä jatkossa myös uusilla sosiaalisen median foorumeilla samalla tuoden sosiaalityötä osaksi meidän kaikkien luonnollista toimintaympäristöä. “If you are on time, you’re late” - mitä meidän tulisi jo olla tekemässä?Pari sanaa lastensuojelusta - podcastimme jaksot ovat kahvitauon mittaisia, koska nopeatempoisessa yhteiskunnassa ajankäyttö on rajallista ja parhaiten yleisön tavoittaa lyhyillä ja mukaansa tempaavilla viesteillä. Kaikista podcast-jaksojemme aiheista olisi voinut - ja suorastaan olisi pitänyt - puhua vähintään tunnin tai kaksi. Asioiden tiivistämisellä on aina omat varjopuolensa ja pahimmillaan näin voidaan luoda moninaisia ilmiöitä yksinkertaistavia mielikuvia. Tästä riskistä huolimatta sosiaalista mediaa ja digitalisaation mahdollisuuksia laajemmin ei tule karttaa, vaan jokainen mahdollisuus tehdä sosiaalityötä ja saada sosiaalityölle näkyvyyttä tulee ottaa rohkeasti vastaan. Digitalisaatio taitaa olla lukuisista hyvistä esimerkeistään huolimatta edelleen monien kuntaorganisaatioiden mielikuvissa kaukainen tulevaisuuden innovaatio, jonka käyttöönottoon odotetaan ulkopuolisia ratkaisuja. Tämän takia innostuneimmat sosiaalityöntekijät hyödyntävät digitalisaatiota lähinnä vapaa-ajallaan, vaikka kaikkein keskeisintä olisi hyödyntää digitalisaatio täysimääräisesti asiakastyössä ja sen kehittämisessä. Kysymyksemme kuntaorganisaatioille on: mikä digitalisaatiossa pelottaa edelleen? Jostainhan se kertoo, että meillä ei ole edelleenkään toimivia viranomaistyön käytössä olevia digitaalisia palveluita, vaikka sosiaalityöntekijöiden joukossa on lukuisia digitalisaatiosta innostuneita käytännön toteuttajia.
Näihin kaikkiin on jo olemassa välineet, mutta sosiaalityön arjessa olemme vasta siirtyneet vihkoihin kirjaamisesta reaaliaikaiseen dokumentointiin. Sosiaalityöntekijöinä meidän tulee saada vahvistusta teknologiaosaamiseen, jotta voimme ottaa digisosiaalityön olemassa olevat kaikki keinot täysimääräisinä haltuun [6]. Vaikka verkostoneuvotteluja varaavasta robotista on ehkä vielä turha haaveilla, sosiaalityössä on kaikki mahdollisuudet hyödyntää uusia digitalisaation innovaatioita täydentämään ja mahdollistamaan perinteistä kohtaamis- ja auttamistyötä [7]. Koska sosiaalityössä osataan löytää ratkaisuja jopa niinkin suuriin ja globaaleihin kysymyksiin, kuten köyhyyden vähentämiseen ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen, meille digitalisaation tulevaisuuden kehittäminen on haaste, jonka voisimme helposti ottaa vastaan. Mitä sanotte - otetaanko yhdessä sosiaalityön digitalisaatio haltuun?Kirjoittajat: Hanna Holmberg-Soto, johtava sosiaalityöntekijä Tuuli Kotisaari, johtava sosiaalityöntekijä Pari sanaa lastensuojelusta – podcast Lähteet:
|
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|