digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Tervehdys, arvoisat blogin lukijat! Uutena bloggarina kerron ensin hieman itsestäni. Olen sosiaalityöntekijätaustainen kehittämispäällikkö ja työskentelen Etelä-Karjalan hyvinvointialueella. Sosiaali- ja terveydenhuollossa olen työskennellyt vuodesta 2007, ensin ohjaajana lastensuojelussa ja sitten sosiaalityöntekijänä vammaispalveluissa. Viimeiset kuusi vuotta ovat vierähtäneet tiedonhallinnan ja digitalisaation kehittämistehtävissä. Väitöskirjaprojektini pyörähti käyntiin noin 1,5 vuotta sitten, hieman vahingossa, kun mainitsin jatko-opintoajatuksistani työhön liittyvässä palaverissa nykyiselle väitöskirjatyöni ohjaajalle ja LUT-yliopiston dosentille, Jukka Korpelalle. Jukka kannusti jatko-opintosuunnitelman kirjoittamiseen ja pyysi projektiin mukaan toisen ohjaajani, tutkijaopettaja Kalle Elfvengrenin LUT:n tuotantotalouden puolelta. Itse pyysin kolmikkoon vielä omissa tutkimuksissaan asiakasarvoteemoja pyöritelleen Jyri Vilkon, johon olin tutustunut erään yhteisen hankkeemme myötä muutamaa vuotta aikaisemmin. Tiesitkö, että jatko-opintoja voi suorittaa myös toisella tieteenalalla, kuin mistä on alun perin valmistunut? Yhteiskuntatieteiden maisterina ja sosiaalityöntekijänä halusin uutta näkökulmaa ja oppia muilta tieteenaloilta ja olinkin pohtinut hakeutuvani jatko-opintoihin yhteiskuntatieteiden sijaan esimerkiksi kauppatieteiden puolelle. Insinööritieteet eivät kuitenkaan olleet ykkösenä mielessä. Toisin kuitenkin kävi. Syksyllä 2021 kirjoitin työni ohella jatko-opintosuunnitelmaa ja helmikuun 2022 alussa sain jatko-opinto-oikeuden LUT-yliopiston tuotantotalouden puolelle. Olen aina ollut kiinnostunut kyselemään, "miksi ja miten". Väitöskirjatyössäni tutkin arvon luontia dataa hyödyntävien asiakkuudenhallintaratkaisujen avulla sotessa. Aihe valikoitui viimeisen 10 vuoden aikana työssä työstämieni teemojen kautta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa dataa kertyy rekistereihin koko ajan (ks. esim. Sitran julkaisu Terveysdatan sujuva ja turvallinen käyttö - Viisi askelta kohti reilua datataloutta 2030) ja vähitellen myös tietorakenteet yhdenmukaistuvat. Datassa on potentiaalia arvon luontiin, mikäli kykenemme hyödyntämään sitä nykyistä paremmin. Demografinen kehitys Suomessa, erityisesti ikääntyvissä maakunnissa, pakottaa sote-organisaatioita tehokkaampiin prosesseihin ja teknologia kehittyy tähän tueksi huimaa vauhtia. Olen vuodesta 2013 lähtien ollut mukana sosiaalihuollon tiedonhallinnan kansallisessa kehitystyössä, kuten THL:n sosiaalihuollon asiakasasiakirjarakenteiden ja luokitusten asiantuntijatyöryhmässä sekä pilotoimassa sosiaalihuollon Kanta-liittymistä Eksoten Soskanta-hankkeessa 2016-2018. Viime vuosina olen vetänyt soten digitalisaatioon liittyviä hankkeita, mm. sote-rakenneuudistuksen ja Suomen Kestävän kasvun ohjelman hankkeita Etelä-Karjalassa sekä innovaatioekosysteemin kehittämishanketta ELSAa. Yhteisinä poikkileikkaavina teemoina näissä projekteissa ja hankkeissa ovat olleet tiedonhallinta, sote-prosessien tehostaminen, asiakkuuksien hallinta sekä eri toimijoiden rooli yhteiskehittämisessä. Olen kiinnostunut teknologian ja datan hyödyntämisen sekä toimintaprosessien välisestä suhteesta. Päätyminen tuotantotalouden puolelle väikkärin väsääjäksi tuntuukin siksi näin jälkikäteen ajateltuna varsin luontevalta suunnalta. Konferenssimatka HavajilleKevät 2022 vierähti ensimmäisen case studyn äärellä. Tavoitteenani oli -ohjaajieni yllyttäminä- saada tutkimuspaperi HICSS-konferenssiin tarjolle kesäkuun 2022 puoleen väliin mennessä. HICSS, Hawaii International Conference of System Sciences on arvostettu kansainvälinen järjestelmätieteiden konferenssi, joka julkaisee vuosittain tutkimuspapereita vertaisarviointiprosessin kautta. Kevät vaihtui kesäksi intensiivisesti tietokonetta hakaten ja työn ohella kirjoitellessa oli kieltämättä välillä hieman epätoivoinen olo: syntyykö näppikseltäni oikeasti jotakin vertaisarvioitavaa tutkimusta, ja vielä varsin tiukkojen raamien mukaisesti kirjoitettuna? Ohjaajakolmikkoni ei kuitenkaan antanut periksi vaan uskoi tekemiseemme ja puski minua määrätietoisesti eteenpäin. Paperi lähti tarjolle määräajassa ja elokuussa saimme tiedon siitä, että artikkelimme on ehdollisin muutoksin hyväksytty. Tämä tiesi matkaa Havajille, joka oli motivaattorini koko kevään kirjoitusprosessin ajan, olin nimittäin mennyt lupaamaan tyttärelleni, että mikäli paperi menee läpi, hän pääsee konferenssimatkalle mukaan. Bikinit oli hetkessä pakattu matkalaukkuun. Syksyllä teimme artikkeliin vielä vaaditut muutokset ja ryhdyin järjestelemään konferenssimatkaa hakemalla ESTA-lupia ja apurahoja sekä varaamalla majoitusta ja lentoja. Ja niin me tytöt uudenvuoden päivänä 2023 lähdimme seikkailuretkelle, elämäni ensimmäiseen tieteelliseen konferenssiin ja myös ensimmäistä kertaa matkoille Yhdysvaltoihin. Se kannatti! Paikkahan oli aivan huikea ja konferenssi laadukas. Ensimmäisenä konferenssipäivänä, hetken yksin paikan päällä pyörittyäni tutustuin nopeasti muihin suomalaisiin ja myös joihinkin ulkomaalaisiin kollegoihin eri yliopistoista, kun bongasin erään osallistujan nimilapusta suomalaisen nimen. Hän oli Pasi Karppinen Oulun yliopistosta. Hetken siinä juteltuamme olimmekin keränneet ympärillemme myös muita suomea puhuvia: mm. Samuli Laaton Tampereen yliopistosta, Jenny Elon Jyväskylän yliopistosta ja Kaisa Pekkalan, joka oli juuri aloittanut työnsä LUT-yliopiston yhteiskuntatieteiden yliopisto-opettajana. Tutustuminen ja tarinointi lähti luontevasti liikkeelle ja jatkui työryhmien kokoontumisissa, joissa tapasin muihin samassa ryhmässä papereitaan seuraavina päivinä esitteleviä osallistujia muun muassa Saksasta ja Yhdysvalloista. Tyynenmeren aaltojen katveessa kuvankauniiden maisemien äärellä pehmeässä lämmössä olosuhteet olivat Suomen talvesta paenneille enemmän kuin suotuisat rentoon tutustumiseen, kuulumisten vaihtoon ja uusiin yhteistyöavauksiin. Paperimme esitysvuoro koitti konferenssin kolmantena päivänä. Osuuden vetäjä totesi, että turhaan ei kannata jännittää, koska esitämme toisillemme vain lempeitä kysymyksiä. Jouduin kuitenkin hieman hikoilemaan, kun esitykseni jälkeen eräs osallistuja kysyi englantia aksentilla murtaen ja hyvin hiljaisella äänellä tutkimuksestani jotakin, jota en täysin kuullut enkä ymmärtänyt. Vastasin hänelle parhaani mukaan ja pääsimme näin eteenpäin. Kaiken kaikkiaan työryhmässämme, Information Technology in Healthcare - Decision Support of Healthcare Processes and Services oli esillä todella mielenkiintoisia tutkimuksia, joihin on tutustuttava paremmalla ajalla tarkemmin. Sosiaalihuollon teemoja HICSSissä ei juuri näyttänyt ainakaan vielä olevan esillä, tai sitten ne olivat verhoutuneet joko terveydenhuoltoon tai esimerkiksi johtamisteemoihin. Tutkimuksessa nojataan eurooppalaisen asiantuntijapaneelin ehdotukseen arvoperusteisesta terveydenhuollosta (Value-based healthcare) Euroopan kontekstissa. Asiantuntijapaneelin ehdotus sisältää neljä arvopilaria, joiden kautta arvoa tulisi tavoitella terveydenhuollossa. Paperissamme tarkastellaan AI-ennustemallien hyödyntämisen arvopotentiaalia näihin arvopilareihin nojaten asiakas-, ammattilais- ja organisaatiotasoilla. Terveydenhuollon arvopilareita sovelletaan myös sosiaalihuoltoon. Arvopotentiaalin realisoitumiseen liittyy sekä positiivisia, sitä tukevia, että negatiivisia, sitä vähentäviä, tekijöitä. Tekijöistä positiiviset liittyvät suurimmaksi osaksi ennustemallin tuottamaan tietoon ja negatiiviset kytkeytyvät ennustemallin käyttöön liittyvään suostumuskäytäntöön. Väitöskirjatutkimukseni ensimmäiseen artikkeliin, Realizing the Value Potential of AI in Service Needs Assessment: Cases in Child Welfare and Mental Health voit tutustua HICSS proceedings -sivustolla. Seikkailu jatkuuTohtoriopinnot työn ohella vaativat optimoidun ajankäytön lisäksi paljon motivaatiota ja riittävän korkeat, mutta saavutettaviksi määritellyt virstanpylväät. Olen enemmän kuin innoissani käytyäni hyviä keskusteluita muiden tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden kanssa sekä kuullessani lisää erilaisista konferensseista, joita on tarjolla. Minulla on superhyvä ohjaajakolmikko tukenani ja toistaiseksi jatkan tätä ”harrastustani” edelleen työn ohella. Tutkimusmatkani akateemiseen ihmemaahan alkoi yllätyksellisesti toiselta puolelta maapalloa. Tällaisia kokemuksia en todellakaan osannut odottaa jatko-opintoja suunnitellessani, mutta olen varma, että matka jatkuu yhtä yllätyksellisenä ja antoisana, vaikkakin vaatii kulkijaltaan samalla paljon. Toinen paperi on nyt työn alla ja samalla pyrin vahvistamaan tutkijantaitojani tohtorikoulutukseen sisältyvin opinnoin. Rohkaisen kaikkia muitakin vetämään työhaalarit niskaan ja lähtemään seikkailemaan, jos yhtään sellainen ajatus mielessä pyörii. Akateeminen ihmemaa on kaikille avoin ja sopivassa matkaseurassa on ilo seikkailla! Kirjoittaja:
Kaisa Pesonen, YTM Jatko-opiskelija, LUT-yliopisto Kehittämispäällikkö, Etelä-Karjalan hyvinvointialue |
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|