digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Suomessa terveys- ja sosiaalihuollossa pyritään data-ohjautuvuuteen, eli dataan perustuvaan hoitoon, palveluun, johtamiseen ja päätöksentekoon. Data-ohjautuvuudella pyritään kuromaan umpeen kuilua julkisten resurssien niukkuuden ja palvelujen kasvavan kysynnän välillä. [1] Organisaatioiden motivaatio edistää data-ohjautuvuutta juontaa juurensa dataan ja datateknologioihin liittyvistä suurista lupauksista paremmasta julkisten palvelujen tulevaisuudesta. Tästä syystä myös sote-organisaatiot investoivat entisestä enemmän resursseja datan keruuseen, käsittelyyn, hallintaan ja käyttöön sekä uusien datateknologioiden jatkuvaan kehittämiseen, kokeiluun ja pilotointiin. Data-ohjautuvuuden kehittäminen sisältää valtavan määrän intensiivistä ihmistyötä sekä datan [2-3] että uudenlaisten datateknologioiden parissa, kuten esimerkiksi data-analytiikkatuotteiden, etähoitoteknologioiden, tieto- ja toimintajärjestelmien kehittämisen ja ylläpidon tehtävissä. [4-6] Tämän kehityksen myötä data-ohjautuvuuteen pyrkivät organisaatiot ovat yhä riippuvaisempia erittäin monimutkaisista datateknologioista, joihin usein kytkeytyy monien toimijoiden ja sidosryhmien yhteistyö. Kuitenkaan tätä moninaista ja monipuolista työtä ei välttämättä ymmärretä, tunnisteta eikä siihen resursoida riittävästi. Data-ohjautuvuus monimutkaisena ja jatkuvana prosessinaData-ohjautuvuuteen pyrkiminen on erittäin pirstaleinen, moniulotteinen, epävakaa ja jopa kaoottinen prosessi, joka on täynnä yllätyksiä, epäonnistumisia, vaikeuksia, ad hoc -ideoita ja ratkaisuja. Tämä prosessi sisältää usein lukuisia samanaikaisia lyhyitä tai pitkäaikaisia kokeiluja ja pilotteja, joiden avulla kokeillaan uusia teknologisia ratkaisuja. Näitä kokeiluja ja pilotteja valmistellaan ja tehdään kollektiivisesti yhteistyössä useiden toimijoiden, kuten esimerkiksi IT- ja konsulttiyritysten, korkeakoulujen ja yliopistojen sekä muiden julkisten organisaatioiden kanssa. Tällä kollektiivisella toiminnalla sote-organisaatiot luovat kumppanuuksia eri yksityisyrityksiin, joiden kautta saavat kokeiluun tai käyttöönsä uudenlaista teknologiaa. Joskus organisaatiot saavat myös mahdollisuuden räätälöidä teknologiaa omiin tarpeisiinsa, usein yrityksen ja erehdyksen kautta. [7] Kuitenkin, kun yhteistyökumppanit jatkuvasti vaihtuvat, myös vastuuvelvollisuus ja hiljainen tieto ovat hajautettuina lukemattomiin kokeiluhankkeisiin ja toimijoihin. Vastuun jakaminen eri toimijoille ja ihmisten tekemän työn taustalla pysyminen mahdollistavat sen, että data-ohjautuvuutta, ja erityisesti sen sisältämiä uusia teknologioita, esitellään menestyksekkäinä hankkeina. Silloin epäonnistumiseenkin liittyvät tärkeät opit jäävät helposti huomioimatta ja jakamatta. Keskeneräisten teknologioiden jatkuva pilotointi ja käyttöönotto Data-ohjautuvuuteen liittyy vahvasti keskeneräisten teknologioiden jatkuva kehitys, kokeilu, pilotointi ja käyttöönotto. Osa teknologioista kehitetään ja otetaan käyttöön nopealla vauhdilla ja ennenaikaisesti, mikä pahimmillaan aiheuttaa lisäkustannuksia ja sote-ammattilaisille kuormitusta. Osa näistä teknologioista hankitaan liiallisten lupauksien pohjalta. Vaikka ne eivät ole lunastaneet lupauksia arkityössä, niistä ei osata luopua, koska niiden kehitykseen tai hankintaan on upotettu paljon resursseja. Osaa teknologioista taas ei oteta koskaan käyttöön, vaikka niiden kehitykseen on investoitu huomattavasti. Osaa teknologioista taas pilotoidaan ilmaiseksi yksityisyrityksille sote-ammattilaisten työllä. Uusien datateknologioiden kohdalla keskeinen oletus on, että ne kehittyvät ja kypsyvät parhaiten ammattilaisten käytössä. Kuitenkin nämä teknologiat näyttävät olevan jatkuvassa "kehitysvaiheessa" [8-9], ja siksi niiden kokeilut, pilotoinnit ja jatkuva kehitys vaativat paljon ihmistyötä ja sen takia myös riittävää resurssointia. Innovaatioiden parissa työskentelevät eivät välttämättä ymmärrä, miten sote-ammattilaisten työmäärä kasvaa näiden teknologioiden kokeilujen tai pilotointien myötä. Työntekijät itse eivät uskalla tai osaa antaa kriittistä palautetta, erityisesti jos kokevat paineita olla teknologiamyönteisiä. Toisaalta, jos tai kun he antavat kriittistä palautetta, se ei välttämättä mene perille. Keskeneräisten teknologioiden kokeilu, pilotointi ja käyttö on paljon haastavampaa kuin ihmiset ajattelevat. Esimerkiksi innovaatioiden parissa työskenteleviltä se vaatii jatkuvasti työtä liittyen teknologian kehitykseen, vikaselvityksiin, korjauksiin ja ylläpitoon. Sote-ammattilaiset tarvitsevat myös jatkuvaa koulutusta teknologioiden muuttuessa. Jatkuva pilotointi tai kokeilu kuormittaa ammattilaisia, joiden työaika ja huomio menee uusiin teknologioihin tutustumiseen ja oppimiseen asiakastyön sijaan. Teknologian kypsymättömyys voi aiheuttaa stressiä, pettymyksiä ja resurssipulaa. Samalla kun taloudellisia resursseja suunnataan kalliisiin ja kunnianhimoisiin keskeneräisiin teknologioihin, ihmistyö jää monesti näkymättömäksi, tunnustamattomaksi ja aliresursoiduksi. Kun ammattilaisten työtä teknologioiden ympärillä pidetään itsestäänselvyytenä ja näin ollen näkymättömänä, pahimmillaan se aiheuttaa ahdistusta, eettistä stressiä tai työuupumusta. Data-ohjautuvuuden edistämiseen liittyvät työroolit Julkisissa organisaatioissa pyritään perustamaan niin sanottuja innovaatio-, data-analytiikka- tai teknologiatiimejä fasilitoimaan data-ohjautuvuutta tai tekoälypohjaisen automaation prosesseja. Käytännössä moniammatillisilla tiimeillä on erittäin vaikea, jopa mahdoton tehtävä, tasapainotella epäkypsien ja paljon ihmistyötä vaativien teknologioiden sekä liiallisten ja joskus jopa perusteettomien teknologioihin liittyvien lupausten välillä. Näiden tiimien jäsenet kamppailevat lähes päivittäin uuteen teknologiaan liittyvän innostuksen ja sote-ammattilaisten työn korvaamiseen teknologialla liittyvän uskomuksen välillä. Arkityössä uskomus ammattilaisten työn korvaamisesta tai tehostamisesta teknologialla osoittautuu kuitenkin aika vaikeaksi tehtäväksi. Näiden tiimien jäsenten turhautuminen voi myös jäädä näkymättömäksi, vaikka heidän asemansa organisaatioissa on johdon lähellä ja heillä on usein mahdollisuus olla suoraan vuorovaikutuksessa johdon kanssa. Tutkimuksessani [10] löysin neljä keskeistä työroolia, joita tiimien jäsenet kantavat arkityössä data-ohjautuvuuden fasilitaattoreina:
Välittäjät ja järjestyksenvalvojat keskittyivät uuden datateknologian toimivuuden ja luotettavuuden parantamiseen ja valvomiseen jatkuvalla vianetsinnällä, korjauksella, kehityksellä, huollolla ja ylläpidoilla. Organisaatioissa näitä rooleja arvostettiin, sillä ne koettiin ratkaisevan tärkeiksi teknologioiden tehokkuuden ja kustannustehokkuuden edistämisessä, mikä oikeutti suuret investoinnit teknologioihin. Valmentajat ja puolustajat olivat keskeisiä uusien teknologioiden juurruttamisessa ammattilaisten arkityöhön ja roolit edellyttivät tiivistä yhteistyötä sote-ammattilaisten kanssa. Nämä roolit ja niiden sisältämät toiminnot tarjosivat sote-ammattilaisille tukea jatkuvasti muuttuvien ja vaihtuvien teknologioiden ja datakäytäntöjen parissa. Nämä roolit myös jopa voimaannuttivat sote-ammattilaisia, sillä ne tarjosivat mahdollisuuksia ilmaista keskeneräisiin teknologioihin liittyvää turhautumista ja pettymystä. Lisäksi näiden roolien kautta sote-ammattilaiset saivat koulutus- ja keskustelutilaisuuksia, joiden pohjalta datateknologioiden ominaisuuksia ja datakäytäntöjä kehitettiin heidän työtään paremmin tukeviksi. Data-ohjautuvuuteen liittyvää innovaatiota tulee rikastaa substanssiosaamisellaJatkossa data-ohjautuvuuteen liittyviä innovaatioprosesseja tulee rikastaa substanssiosaamisella, jotta sote-ammattilaiset, joille hankitaan tai kehitetään uusia teknologioita, osallistuvat tasavertaisemmin innovaatioprosesseihin. Teknologian parissa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat syvää ymmärrystä sote-ammattilaisten arkityöstä, haasteista ja teknologisista tarpeista, jotta he yhdessä voivat teknologioiden avulla kehittää parempaa tulevaisuuden näkymää sote-alalla. Aidosti osallistava uusien teknologioiden kehitys voi myös vähentää jatkuvista piloteista ja kokeiluista johtuvaa kuormitusta. Kirjoittaja: Marta Choroszewicz on yliopistotutkija Itä-Suomen yliopistossa ja Tampereen yliopiston dosentti. Hänen tutkimuksensa keskiössä ovat sosiaalinen ja digitaalinen eriarvoisuus, digitaalinen hyvinvointivaltion kehittäminen, julkishallinnon ja asiantuntijatyön muutos tekoälypohjaisen automaation myötä. Vuosina 2024–2025 hän työskentelee apurahatutkijana Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa hankkeensa ”Jatkuva pilotointi ja näkymätön työ julkisten palvelujen tekoälyautomatisoinnissa”. Kirjoitus perustuu julkaisuun: Choroszewicz, M. (2023). (In)visible everyday work of fostering a data-driven healthcare and social service organisation. New Technology, Work and Employment. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/ntwe.12270 Lähteet:
|
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|