​12.1.2021 julkaisemamme avaustekstin jälkeen Katri Ylönen tarkasteli sosiaalityön asiakastietojärjestelmiä ja toi esiin, ettei tietojärjestelmien tulisi ottaa liikaa aikaa ja valtaa sosiaalityön ammattilaiselta vaan tukea asiakkaan kohtaamista. Näin toimivat ja toimintaympäristöönsä asianmukaisesti soveltuvat tietojärjestelmät huomioivat sosiaalityön asiakastyön eettisyyden.

​Salovaara kertoi myös sosiaalityön uudistuvista tietojärjestelmistä ja Apottiin liittyvästä tutkimuksesta. Tutkimuksessa tuli esille, kuinka Apotin sosiaalihuollon sovelluksen kehittäjät ovat toiveikkaasti visioineet Apotin tarjoamia hyötyjä. Apotti on kuitenkin valtavan suuri ja monipuolinen järjestelmäkokonaisuus, jonka potentiaalin realisoitumine vaatii toimintatapojen muutosta ja järjestelmän käytön oppimista ja johtamista. Sakari Taipale tarkasteli ikääntyneiden digipalveluiden käyttöä korona-aikana ja toi esiin, että ikääntynet ovat varsin monimuotoinen digitaalisten palveluiden käyttäjäryhmä, jossa tiedot ja taidot vaihtelevat huomattavasti. Digitaalisia palveluita tulisikin kehittää vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin.

​Sosiaalialan digitalisaatiota tulee tarkastella eri toimijoiden näkökulmista, kuten kansalaisten, sosiaalialan ammattilaisten, johtajien, päättäjien ja tutkijoiden. Aihetta olisi tärkeää pohtia myös suhteessa muihin teemoihin ja ilmiöihin, kuten kestävään kehitykseen, hyvinvointivaltioon ja globalisaatioon. Elämme ajassa, jota leimaavat nopeat ja jatkuvat muutokset. Tällöin on entistäkin tärkeämpää malttaa pysähtyä tarkastelemaan ja tutkimaan näitä muutoksia ja niiden vaikutuksia. Vain täten voimme luottaa siihen, että toteuttamamme muutokset vievät meitä kohti kestävää ja hyvinvointia tukevaa tulevaisuutta. 

​Kuva: Anna Shvets, Pexels

Tilanteen haastavuutta lisää se, että digipalvelujen kenttä on mitä monimuotoisin ja nopeasti uusiutuva. Vaihtuvat ja tiheään päivittyvät verkkosivut, tietojärjestelmät ja sovellukset sekä nopeaan uudistuvat käyttöjärjestelmät ja päätelaitteet vaativat jatkuvaa uuden oppimista ja kykyä soveltaa aikaisemmin hankittua osaamista [3]. 

​​Ikääntyneet ovat yksi sosiaalialan merkittävistä ja kasvavista asiakasryhmistä. Heidän digitaalisen osallisuuden tukemiseksi ja digipalvelujen sujuvan käytön edistämiseksi tarvitaan muutakin kuin pelkkää digitaitojen oppimista ja opettamista [4]. Digipalvelujen käyttöä määrittää – Max Weberiä mukaillen – myös tiettynä elämän hetkellä käsillä olevat elämänmahdollisuudet (Lebenschancen) ja valinnanmahdollisuudet (Lebensführung)[5].

​Koronaepidemian ensimmäiset kuukaudet kavensivat voimakkaasti yli 70-vuotiaiden elämisenmahdollisuuksia. Määräyksiksi tulkitut suositukset omaehtoisesta eristäytymisestä ja vierailurajoitukset hoivakoteihin rajasivat kaikista iäkkäimpien sosiaaliset kontaktit minimiin. Samaan aikaan arkea rytmittävät ja arkiliikuntaa tukevat käyntiasioinnin muodot muuttuivat hetkessä terveysriskeiksi. Henkilökohtaisesta asioinnista kaupassa tai vaikkapa apteekissa tuli sosiaalisen paheksunnan kohde. Kaiken tämän hankaluuden keskellä myös digilaitteiden ja -palveluiden kanssa oli pärjättävä yksin. Varaa valita muu kuin digitaalinen asiointi ja verkkopalvelut oli entistä vähemmän. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että 75–89-vuotiaiden internetin käyttö lisääntyi etenkin sellaisiin tarkoituksiin, joilla kompensoitiin sosiaalisen eristäytyneisyyden haittoja ja lievennettiin yksinäisyyttä. Sen sijaan internetin käyttö tavaroiden ja palveluiden ostamiseen tai myyntiin pysyi käytännössä ennallaan ja varsin alhaisella tasolla. Tämä viestii siitä, että arkiasioinnissa apua haettiin pikemminkin soittamalla tai viestimällä läheisille ja tuttaville kuin tekemällä ostokset itse verkossa. Verkkopankkipalvelut olivat tässä suhteessa poikkeus, sillä niiden käyttö yleistyi reilusti vuoden aikana. Digiloikkaa siis otettiin, mutta lähinnä verkkovälitteisen viestinnän, tiedonhaun ja pankkiasioinnin suuntaan. Suurta ryntäystä esimerkiksi internetin tavarataloihin ei tapahtunut. 

​Tiedolla ja tietojärjestelmillä on merkittävä rooli sosiaalialan asiantuntijuutta vaativissa työtehtävissä: tietoa tuotetaan, käsitellään ja hyödynnetään monipuolisesti osana sosiaalihuollon palveluprosesseja [5,6]. Tietojärjestelmän merkitys korostuu etenkin päivystyksellisessä työssä virka-ajan ulkopuolella, jolloin on kiireellisesti selvitettävä asiakkaan tuen tarvetta, verkostoja ja voimassa olevia palveluita [7]. 

Apottia on lisäksi ollut kehittämässä yli 5000 alan ammattilaista. Erilaisista ratkaisuista järjestelmän rakentamisessa on äänestetty ja neuvoteltu tuhansia tunteja. Muistan, kuinka järjestelmätoimittajan edustaja kannusti yksinkertaisiin ratkaisuihin, sillä uuden järjestelmän opettelu vie aikaa ja ominaisuuksia on aina mahdollista lisätä jälkeenpäin. Kehittäjänä saattaa kuitenkin innostua erilaisista ominaisuuksista ja luottaa kollegoiden kykyihin omaksua näitä uusia hienouksia käyttöön. Käytännön työhön palatessani huomasin, miten kehittäjän roolissa voi myös etääntyä käytännön työstä ja unohtaa monet käytännön näkökulmat. 

Sosiaalityö ja etenkin lastensuojelun sosiaalityö on tällä hetkellä esillä jokaisessa suositussa sosiaalisen median kanavassa, mutta vielä muutama vuosi sitten näin ei ollut. Kun avasimme vuonna 2016 Vantaan lastensuojelun Instagram-tilin yhdessä kollegojemme kanssa, ei mennyt kuin muutama kuukausi ja seuraamme liittyi kymmeniä eri lastensuojelun toimijoita [1]. On ollut ilo seurata miten sosiaalityöntekijöiden hiljaisuuden kulttuuri on rikkoutunut vauhdilla viime vuosina niin Facebookissa, Twitterissä kuin TikTokissa.

​Mielestämme sosiaalityön ei tarvitse odottaa, että muut ehtivät näyttää ensin esimerkkiä, vaan me voimme toimia itse rohkeina suunnannäyttäjinä digitalisaation hyödyntämisessä. Toivomme asiakastyön perehdyttämiseen virtuaaliympäristöjä ja asiakaskohtaamiseen helppoja, mutta tietoturvallisia etävastaanottoja. 

​SOSTEn Sosiaalibarometri tehdään tänä vuonna 31. kertaa. Se julkaistaan neljässä osassa, maaliskuussa osio, joka käsittelee pandemian vaikutuksia palvelujärjestelmään. Sen tuottivat SOSTEn ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat.

​Viime vuoden Sosiaalibarometri oli innostavaa luettavaa. Etätyö helpotti sosiaalityöntekijöiden työtä ja työtä pystyttiin miettimään niin, että asiakkaiden tarpeet olivat etusijalla. Pandemia pakotti etsimään uusia tapoja tehdä asiakastyötä, kun vastaanottoja pistettiin kiinni tartuntojen pelossa. Puhelut kokivat uuden tulemisen. Asiakkaita myös tavattiin ulkona, tehtiin etsivää ja jalkautuvaa työtä.

​”Keväällä 2020 voimavarat saatiin irrotettua nopeasti ja suunnattua tilanteen vaatimalla tavalla. ´Menetelmäjoustoihin´ ei kysytty juurikaan virallisia lupia, vaan sosiaalityö pystyi toimimaan autonomisesti ammattieettisten periaatteiden mukaan toisin kuin etuuksien ja tukien suhteen, joiden myöntämiskäytäntöihin ei tehty suuria muutoksia.”