digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Tervehdys, arvoisat blogin lukijat! Uutena bloggarina kerron ensin hieman itsestäni. Olen sosiaalityöntekijätaustainen kehittämispäällikkö ja työskentelen Etelä-Karjalan hyvinvointialueella. Sosiaali- ja terveydenhuollossa olen työskennellyt vuodesta 2007, ensin ohjaajana lastensuojelussa ja sitten sosiaalityöntekijänä vammaispalveluissa. Viimeiset kuusi vuotta ovat vierähtäneet tiedonhallinnan ja digitalisaation kehittämistehtävissä. Väitöskirjaprojektini pyörähti käyntiin noin 1,5 vuotta sitten, hieman vahingossa, kun mainitsin jatko-opintoajatuksistani työhön liittyvässä palaverissa nykyiselle väitöskirjatyöni ohjaajalle ja LUT-yliopiston dosentille, Jukka Korpelalle. Jukka kannusti jatko-opintosuunnitelman kirjoittamiseen ja pyysi projektiin mukaan toisen ohjaajani, tutkijaopettaja Kalle Elfvengrenin LUT:n tuotantotalouden puolelta. Itse pyysin kolmikkoon vielä omissa tutkimuksissaan asiakasarvoteemoja pyöritelleen Jyri Vilkon, johon olin tutustunut erään yhteisen hankkeemme myötä muutamaa vuotta aikaisemmin. Tiesitkö, että jatko-opintoja voi suorittaa myös toisella tieteenalalla, kuin mistä on alun perin valmistunut? Yhteiskuntatieteiden maisterina ja sosiaalityöntekijänä halusin uutta näkökulmaa ja oppia muilta tieteenaloilta ja olinkin pohtinut hakeutuvani jatko-opintoihin yhteiskuntatieteiden sijaan esimerkiksi kauppatieteiden puolelle. Insinööritieteet eivät kuitenkaan olleet ykkösenä mielessä. Toisin kuitenkin kävi. Syksyllä 2021 kirjoitin työni ohella jatko-opintosuunnitelmaa ja helmikuun 2022 alussa sain jatko-opinto-oikeuden LUT-yliopiston tuotantotalouden puolelle. Olen aina ollut kiinnostunut kyselemään, "miksi ja miten". Väitöskirjatyössäni tutkin arvon luontia dataa hyödyntävien asiakkuudenhallintaratkaisujen avulla sotessa. Aihe valikoitui viimeisen 10 vuoden aikana työssä työstämieni teemojen kautta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa dataa kertyy rekistereihin koko ajan (ks. esim. Sitran julkaisu Terveysdatan sujuva ja turvallinen käyttö - Viisi askelta kohti reilua datataloutta 2030) ja vähitellen myös tietorakenteet yhdenmukaistuvat. Datassa on potentiaalia arvon luontiin, mikäli kykenemme hyödyntämään sitä nykyistä paremmin. Demografinen kehitys Suomessa, erityisesti ikääntyvissä maakunnissa, pakottaa sote-organisaatioita tehokkaampiin prosesseihin ja teknologia kehittyy tähän tueksi huimaa vauhtia. Olen vuodesta 2013 lähtien ollut mukana sosiaalihuollon tiedonhallinnan kansallisessa kehitystyössä, kuten THL:n sosiaalihuollon asiakasasiakirjarakenteiden ja luokitusten asiantuntijatyöryhmässä sekä pilotoimassa sosiaalihuollon Kanta-liittymistä Eksoten Soskanta-hankkeessa 2016-2018. Viime vuosina olen vetänyt soten digitalisaatioon liittyviä hankkeita, mm. sote-rakenneuudistuksen ja Suomen Kestävän kasvun ohjelman hankkeita Etelä-Karjalassa sekä innovaatioekosysteemin kehittämishanketta ELSAa. Yhteisinä poikkileikkaavina teemoina näissä projekteissa ja hankkeissa ovat olleet tiedonhallinta, sote-prosessien tehostaminen, asiakkuuksien hallinta sekä eri toimijoiden rooli yhteiskehittämisessä. Olen kiinnostunut teknologian ja datan hyödyntämisen sekä toimintaprosessien välisestä suhteesta. Päätyminen tuotantotalouden puolelle väikkärin väsääjäksi tuntuukin siksi näin jälkikäteen ajateltuna varsin luontevalta suunnalta. Konferenssimatka HavajilleKevät 2022 vierähti ensimmäisen case studyn äärellä. Tavoitteenani oli -ohjaajieni yllyttäminä- saada tutkimuspaperi HICSS-konferenssiin tarjolle kesäkuun 2022 puoleen väliin mennessä. HICSS, Hawaii International Conference of System Sciences on arvostettu kansainvälinen järjestelmätieteiden konferenssi, joka julkaisee vuosittain tutkimuspapereita vertaisarviointiprosessin kautta. Kevät vaihtui kesäksi intensiivisesti tietokonetta hakaten ja työn ohella kirjoitellessa oli kieltämättä välillä hieman epätoivoinen olo: syntyykö näppikseltäni oikeasti jotakin vertaisarvioitavaa tutkimusta, ja vielä varsin tiukkojen raamien mukaisesti kirjoitettuna? Ohjaajakolmikkoni ei kuitenkaan antanut periksi vaan uskoi tekemiseemme ja puski minua määrätietoisesti eteenpäin. Paperi lähti tarjolle määräajassa ja elokuussa saimme tiedon siitä, että artikkelimme on ehdollisin muutoksin hyväksytty. Tämä tiesi matkaa Havajille, joka oli motivaattorini koko kevään kirjoitusprosessin ajan, olin nimittäin mennyt lupaamaan tyttärelleni, että mikäli paperi menee läpi, hän pääsee konferenssimatkalle mukaan. Bikinit oli hetkessä pakattu matkalaukkuun. Syksyllä teimme artikkeliin vielä vaaditut muutokset ja ryhdyin järjestelemään konferenssimatkaa hakemalla ESTA-lupia ja apurahoja sekä varaamalla majoitusta ja lentoja. Ja niin me tytöt uudenvuoden päivänä 2023 lähdimme seikkailuretkelle, elämäni ensimmäiseen tieteelliseen konferenssiin ja myös ensimmäistä kertaa matkoille Yhdysvaltoihin. Se kannatti! Paikkahan oli aivan huikea ja konferenssi laadukas. Ensimmäisenä konferenssipäivänä, hetken yksin paikan päällä pyörittyäni tutustuin nopeasti muihin suomalaisiin ja myös joihinkin ulkomaalaisiin kollegoihin eri yliopistoista, kun bongasin erään osallistujan nimilapusta suomalaisen nimen. Hän oli Pasi Karppinen Oulun yliopistosta. Hetken siinä juteltuamme olimmekin keränneet ympärillemme myös muita suomea puhuvia: mm. Samuli Laaton Tampereen yliopistosta, Jenny Elon Jyväskylän yliopistosta ja Kaisa Pekkalan, joka oli juuri aloittanut työnsä LUT-yliopiston yhteiskuntatieteiden yliopisto-opettajana. Tutustuminen ja tarinointi lähti luontevasti liikkeelle ja jatkui työryhmien kokoontumisissa, joissa tapasin muihin samassa ryhmässä papereitaan seuraavina päivinä esitteleviä osallistujia muun muassa Saksasta ja Yhdysvalloista. Tyynenmeren aaltojen katveessa kuvankauniiden maisemien äärellä pehmeässä lämmössä olosuhteet olivat Suomen talvesta paenneille enemmän kuin suotuisat rentoon tutustumiseen, kuulumisten vaihtoon ja uusiin yhteistyöavauksiin. Paperimme esitysvuoro koitti konferenssin kolmantena päivänä. Osuuden vetäjä totesi, että turhaan ei kannata jännittää, koska esitämme toisillemme vain lempeitä kysymyksiä. Jouduin kuitenkin hieman hikoilemaan, kun esitykseni jälkeen eräs osallistuja kysyi englantia aksentilla murtaen ja hyvin hiljaisella äänellä tutkimuksestani jotakin, jota en täysin kuullut enkä ymmärtänyt. Vastasin hänelle parhaani mukaan ja pääsimme näin eteenpäin. Kaiken kaikkiaan työryhmässämme, Information Technology in Healthcare - Decision Support of Healthcare Processes and Services oli esillä todella mielenkiintoisia tutkimuksia, joihin on tutustuttava paremmalla ajalla tarkemmin. Sosiaalihuollon teemoja HICSSissä ei juuri näyttänyt ainakaan vielä olevan esillä, tai sitten ne olivat verhoutuneet joko terveydenhuoltoon tai esimerkiksi johtamisteemoihin. Tutkimuksessa nojataan eurooppalaisen asiantuntijapaneelin ehdotukseen arvoperusteisesta terveydenhuollosta (Value-based healthcare) Euroopan kontekstissa. Asiantuntijapaneelin ehdotus sisältää neljä arvopilaria, joiden kautta arvoa tulisi tavoitella terveydenhuollossa. Paperissamme tarkastellaan AI-ennustemallien hyödyntämisen arvopotentiaalia näihin arvopilareihin nojaten asiakas-, ammattilais- ja organisaatiotasoilla. Terveydenhuollon arvopilareita sovelletaan myös sosiaalihuoltoon. Arvopotentiaalin realisoitumiseen liittyy sekä positiivisia, sitä tukevia, että negatiivisia, sitä vähentäviä, tekijöitä. Tekijöistä positiiviset liittyvät suurimmaksi osaksi ennustemallin tuottamaan tietoon ja negatiiviset kytkeytyvät ennustemallin käyttöön liittyvään suostumuskäytäntöön. Väitöskirjatutkimukseni ensimmäiseen artikkeliin, Realizing the Value Potential of AI in Service Needs Assessment: Cases in Child Welfare and Mental Health voit tutustua HICSS proceedings -sivustolla. Seikkailu jatkuuTohtoriopinnot työn ohella vaativat optimoidun ajankäytön lisäksi paljon motivaatiota ja riittävän korkeat, mutta saavutettaviksi määritellyt virstanpylväät. Olen enemmän kuin innoissani käytyäni hyviä keskusteluita muiden tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden kanssa sekä kuullessani lisää erilaisista konferensseista, joita on tarjolla. Minulla on superhyvä ohjaajakolmikko tukenani ja toistaiseksi jatkan tätä ”harrastustani” edelleen työn ohella. Tutkimusmatkani akateemiseen ihmemaahan alkoi yllätyksellisesti toiselta puolelta maapalloa. Tällaisia kokemuksia en todellakaan osannut odottaa jatko-opintoja suunnitellessani, mutta olen varma, että matka jatkuu yhtä yllätyksellisenä ja antoisana, vaikkakin vaatii kulkijaltaan samalla paljon. Toinen paperi on nyt työn alla ja samalla pyrin vahvistamaan tutkijantaitojani tohtorikoulutukseen sisältyvin opinnoin. Rohkaisen kaikkia muitakin vetämään työhaalarit niskaan ja lähtemään seikkailemaan, jos yhtään sellainen ajatus mielessä pyörii. Akateeminen ihmemaa on kaikille avoin ja sopivassa matkaseurassa on ilo seikkailla! Kirjoittaja:
Kaisa Pesonen, YTM Jatko-opiskelija, LUT-yliopisto Kehittämispäällikkö, Etelä-Karjalan hyvinvointialue Euroopan Komission DESI-indeksin julkaisussa todetaan, että “Vain digitaalisesti itsenäinen EU voi ohjata digitaalisen muutoksen eurooppalaisten arvojen mukaiseksi”. Kesällä uutisoitiin uusimman DESI-indeksin (Digitalisaatioindeksi) julkaisusta ja siinä Suomi nousi EU:n jäsenmaiden kärkeen. [1] Polku digitaaliselle vuosikymmenelle DESI-vertailu edistää Euroopan Unionin politiikkaohjelman ‘Polku digitaaliselle vuosikymmenelle’ toteutumista. Sen neljä pääkohtaa linkittyvät kansalaisten Digitaalisten oikeuksien julistukseen. Keskeistä on digitaalisesti osaava väestö, tekniikan korkeasti osaavien ammattilaisten määrä, kestävä digitaalinen infrastruktuuri, yritysten digitaalinen siirtymä ja julkisten palveluiden digitalisaatio. Ajatus painottaa Euroopan Unionin keskeistä arvo pohjaa, resilienssiä ja turvallisuutta pyrkien sitomaan digitalisaation Euroopan historiallisiin arvoperusteisiin. (Ks. Taulukko 1.) Kun tarkastellaan vertailussa parhaiten menestyneiden maiden tuloksia, voidaan huomata, että kaikilla on suunnilleen sama aste julkisten palveluiden digitalisaatiossa. Suurimmat erot tulevat kansalaisten perusdigitaitojen hallinnasta. Osittain eroja on myös yhteyksissä. Suomen tulosten osalta voimme olla erityisen tyytyväisiä kansalaisten osaamiseen. [2] (Kuva 1.) Digitalisaatiossakin turvattavat eurooppalaiset arvot EU:n arvopohja on rakentunut vasta, kun EU alkoi laajentua taloudellisesta yhteistyöstä muille aloille. Taloudellisen yhteistyön ja kilpailukyvyn rakentaminen sekä edistäminen ovat täten EU:n keskeisimpiä tehtäviä. EU:n muut arvot perustuvat Euroopan valtioissa historiallisesti painotettuihin asioihin, erityisesti jo antiikin aikoina kehittyneiden demokratian ja ihmisyyden ajatuksille. Antiikin suuret ajattelijat nostivat näitä asioita esiin, vaikkakin tuon ajan yhteiskunnissa niitä kaikkia ei toteutettu tai ne ymmärrettiin hieman eritavoin kuin nykyisin. Näistä eurooppalaisista arvoista osa on määritelty EU:n yhteisiksi arvoiksi ja ne on vahvistettu Lissabonin sopimuksen 2 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjassa. (Taulukko 1.) Suomessa näitä arvoja syvennetään (mm. Suomen perustuslaissa) tiettyihin pohjoismaisen hyvinvointi yhteiskunnan kansalaisoikeuksiin. Näitä ovat erityisesti oikeus ilmaiseen koulutukseen, työskentelyyn ja sosiaaliturvaan. Arvopohja ja DESI-indeksin tavoitteet Ensilukemalta DESI-indeksin tavoitteet näyttäytyvät voimakkaasti talouskasvua ja kilpailukykyä painottavina. ICT-ammattilaisten lisääminen, teknologioiden käyttöönotto, digi-infra ja digitaaliset julkiset palvelut lisäävät tehokasta tavaroiden ja palveluiden tuotantoa. Tarkemmin tavoitteita katsoessa huomaamme niiden yhteyden myös arvoihin. (Taulukko 2.) Erityisesti väestön mahdollisuudet vapauteen, tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon on taattava myös digitalisaation aikakaudella, kun tiedonvälitys, työnteko ja julkiset palvelut muuttuvat digitaalisiksi. Lisäksi pohjoismaisista arvoista kansalaisoikeudet koulutukseen, työhön ja sosiaaliturvaan limittyvät kiinteästi moneen DESI:n tavoitteeseen. Väestön on osattava käyttää digitaalisia välineitä päästäkseen käsiksi keskeiseen tietoon, osallistuakseen demokraattiseen toimintaan, ollakseen vapaasti toimivia kansalaisia ja saadakseen itselleen kuuluvat julkiset palvelut. Lisäksi valtioiden on turvattava se, että digitalisaation myötä ei synny epätasa-arvoa tai ihmisoikeuksien loukkaamista esimerkiksi erilaisten väestöryhmien välille. DESI-raportissa todetaankin, että väestön riittämättömät taidot voivat paitsi haitata taloudellista kasvua myös syventää digitaalista kuilua valtioiden ja kansalaisten välillä ja täten lisätä digitaalisen syrjäytymisen mahdollisuutta. Lisäksi mahdollisuus arvojen toteutumiseen on turvattava riittävän infrastruktuurin ja julkisten palveluiden digitalisaation avulla. Eriarvoistumisen mekanismeja: ”matalat, kapeat ja rajalliset taidot” vai ”peruskäyttäjät, varovaiset ja ulkopuoliset” SoTyDigi -hankkeen [3] alkukartoituksessa havaitsimme, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien asiakkaiden digitaalisessa kyvykkyydessä on voimakasta vaihtelua. Olemme alustavasti jakaneet digitaalisen kyvykkyyden neljään erilaiseen tyyppiin: 1) digi-innostujat ovat äärimmäisen kiinnostuneita kaikesta teknologiasta ja uusista palveluista, 2) digipärjääjät hallitsevat arjen toiminnan kannalta keskeiset asiat, 3) digiarat hyödyntävät digitaalisuutta vain hyvin harvoin ja 4) digittömät ovat jääneet digitaalisuudesta täysin osattomiksi. [4] SoTyDigi -hankkeen havainnot osuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen DESI-indeksin kanssa. Vaikka Suomessa osaaminen on Euroopan parasta (76 % väestöstä omaa vähintään perustason digitaidot, EU:n ka. 57 %), on hyvä kääntää katse siihen 24 prosenttiin, joilla ei ole perustason digitaalisia taitoja. DESI -vertailussa digitaitoja tarkastellaan luokittelemalla ne mataliin, kapeisiin ja rajallisiin taitoihin. EU:n tasolla 5 % väestöstä sijoittuu rajallisten taitojen ryhmään ja 9 % kapeiden taitojen ryhmään. 17%:lla oli matalat digitaaliset taidot. (Kuva 2.) Tässä ryhmässä on sellaisia vastaajia, jotka omaavat perustaidot kommunikoinnissa, yhteistyössä sekä tiedon lukutaidossa. He käyttävät digiä lähinnä kommunikointiin. Heillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi esimerkiksi digiturvallisuusosaamista ja he ovat täten alttiita identiteettivarkauksille, henkilökohtaisille tietovarkauksille ja huijauksille. Tarkastelin kyvykkyyttä ja osaamisen jakautumista myös DESI-vertailun avoimen datan avulla. Vastaajien taustamuuttujien mukaan jäämme top 3 valtioiden jälkeen melkein kaikissa tunnetuissa yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavissa väestöryhmissä. Vaikka prosentuaaliset erot ovat pieniä, on tämä selkeä viesti: meillä digiosaamisen eriarvoisuus on paljon vahvemmin yhteydessä mm. maahanmuuttajuuteen, koulutusasteeseen, työttömyyteen, kaupunki-maaseutujakoon ja muihin taustatekijöihin, jotka on jo pitkään tunnettu myös yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavina mekanismeina. Näissä vertailuissa Alankomaat nousee selvästi tasa-arvoisimmaksi digiosaamisen suhteen. Yhteenveto ja johtopäätelmiä EU:n politiikkaohjelmilla ja niitä tukevilla seurannoilla on tietyt tärkeisiin arvoihin perustuvat lähtökohtansa, vaikka ne usein tuntuvat kaukaa haetuilta. Kehitystä seurataan yleisillä julistuksilla siitä, kuka on sijoittunut kärkimaaksi ja missä asiassa. Vertailuissa käytetään usein indikaattoreita, joiden pilkkominen pienempiin osiin paljastaakin paljon enemmän asian todellisesta luonteesta. Digiosaamisessa Suomi on lähellä EU:n asettamaa 80 prosentin perusosaajien tavoitetta. Lisäksi Suomi suoriutuu erittäin hyvin digitaalisissa viranomaispalveluissa ja digiteknologian hyödyntämisessä. Kuitenkin, kun katseen kääntää siihen 24 prosenttiin, joilla ei ole määriteltyjä digitalisaation perustaitoja, huomaamme keskeisiä erityispiirteitä väestömme kyvykkyydessä. Erityisesti huomio kiinnittyy eri väestöryhmien ja eriarvoisuutta tuottaviin yhteiskunnallisiin mekanismeihin. Suomessa osaaminen on korkealla tasolla ja ilmainen koulutus on kansalaisoikeus. Emme voisi kuvitellakaan, että vain 80 prosenttia väestöstä osaisi lukea ja laskea - saati, että olisimme sellaiseen tilanteeseen tyytyväisiä. Meille myös monet julkiset palvelut ja niiden saatavuus kaikille tasa-arvoisesti on itsestään selvä arvo, jota emme useinkaan edes pohdi. Kun palveluita siirtyy digitaaliseen maailmaan, voimmeko siis olla tyytyväisiä, jos 80 % väestöstä osaa niitä käyttää? Julkisten digitaalisten palveluiden kehittämisessä ja käyttöönotossa onkin ensisijaisen tärkeää huomioida ne, joilla ei (vielä?) ole digitalisaation vaatimia kyvykkyyksiä. Myös kykyjen, oppimistarpeiden ja mahdollisuuksien kohdentaminen, huomioiden yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavat mekanismit, on äärimmäisen tärkeää. DESI -indeksin raportissa nähdään tärkeänä, että puutteelliset taidot omaaville tulee suunnata turvallisuuden, ongelmanratkaisun ja digitaalisen sisällön tuottamisen ohjeistusta ja opetusta. Tämä vastaa myös havaintojamme SoTyDigi -hankkeessa. Lisäksi havaintojen mukaan mahdollisuus käyttää digipalveluita (mm. laitteet) on keskeistä. DESI -vertailu edistää Euroopan Unionin sisäistä digitaalisuuden tasa-arvoista kehitystä, mutta se ei saa ohjata Suomen omaa pohdintaa siitä, mikä meille on tärkeää yhteiskunnallisesti. Meille on perinteisesti ollut tärkeää koko väestön ja eri väestöryhmien pääsy palveluiden piiriin ja laaja sekä korkea osaaminen. Tällöin voimme melko varmalla otteella todeta, että Suomessa ei riitä se, että 80 % väestöstä hallitsee digin perustaidot, vaan meidän olisi tavoiteltava 100 prosenttista perustaitojen hallintaa ja näin tukea perusarvojen toteutumista. Kirjoittaja: YTT Tiina Soininen Tiedolla johtamisen lehtori, Karelia AMK Asiantuntijaopettaja, SoTyDigi – Sosiaali- ja työllisyyspalveluiden digitaaliset ratkaisut pitkien välimatkojen maakunnassa -hanke Viittaukset:
Lähteet: DESI Avoin data Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi 2022 Suomi. Euroopan komissio. Digital Economy and Society Index (DESI) 2022. Full European Analysis. |
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|