digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiolla tavoiteltujen hyötyjen [1] saavuttaminen asettaa tietojärjestelmille monia vaatimuksia, ja Suomessa onkin parhaillaan käynnissä laajoja tietojärjestelmien uudistamiseen liittyviä hankkeita, kuten UNA, Aster ja Apotti. Tietojärjestelmien kehittäminen on herättänyt kiinnostusta myös mediassa, sillä hankkeet ovat usein kalliita ja niiden toteuttamiseen on investoitu merkittävästi yhteiskunnan resursseja [2]. Kansallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistyössä sosiaalihuollon on kuitenkin arvioitu jääneen sivuosaan [3]. Huomion kiinnittäminen sosiaalihuoltoon ja sen erityispiirteisiin on tärkeää, sillä sosiaalihuollossa työskentelee yli puolet (53 %) sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä [4].
Sosiaalialan tietojärjestelmien avulla kerättävällä tiedolla on lopulta monta käyttäjää. Sekä kansalaiset, sosiaalialan ammattilaiset, johtajat, päättäjät että tutkijat tarvitsevat luotettavaa ja hyödynnettävissä olevaa tietoa [1]. Sosiaalialan tietojärjestelmien kehittämisessä ovat kuitenkin aiemmin painottuneet hallinnolliset näkökulmat [8,9], ja vaikka Suomessa sote-alan palveluissa datan keruusta tietojärjestelmiin on jo vuosikymmenten kokemus [10], niin tuo data ei ole kuitenkaan ollut käytännön työntekijöiden hyödynnettävissä parhaalla mahdollisella tavalla [11,12]. Työskennellessäni Apotti -tietojärjestelmän kehittämishankkeessa vuosina 2016-2019, kiinnostuin tutkimaan aihetta tarkemmin ja hain kesällä 2018 tutkimusluvan Apotista. Keräsin syksyllä 2018 tutkimuksen aineiston haastattelemalla Apotin sosiaalihuollon sovelluksen kehitykseen osallistuneita asiantuntijoita. Tavoitteeni oli selvittää, miten sosiaalityön tiedollisia tarpeita oli huomioitu Apotissa. Tutkimusaineisto osoittautui rikkaaksi ja sen analyysi mielenkiintoiseksi tehtäväksi. Kirjoitin keskeisistä tutkimustuloksista artikkelin, joka julkaistiin kesäkuussa 2021 [13]. Tässä blogi -kirjoituksessa pohdin tutkimusaihetta hyödyntäen lisäksi omia kokemuksiani kehittämistyöstä. Nämä toiveikkaat näkemykset vaikuttavat olevan ristiriidassa ammattilaisten kokemusten ja Apotista käydyn julkisen keskustelun kanssa, joka on saanut hyvin kriittisiä sävyjä [14,15]. Kriittiset puheenvuorot painottuvat terveydenhuollon alueelle ja kenties tässä piileekin yksi Apotti-järjestelmän haasteista: Apotti kattaa valtavan laajan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden. Samassa tietojärjestelmässä on perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja hammashoion lisäksi koko sosiaalihuolto lukuisine palveluineen [16]. Jo pelkästään sosiaalihuollon sisällä on paljon keskenään erilaisia palveluita, joiden tiedolliset tarpeet ja prosessit poikkeavat toisistaan. Ei ole yksinkertaista sovittaa tätä kaikkea yhteen tietojärjestelmään. Sen lisäksi Apotti on muutakin kuin tietojärjestelmä, se on myös toiminnanohjausjärjestelmä ja sisältää lisäksi tiedolla johtamisen analyyttiset työkalut ja koontinäkymät porautumismahdollisuuksineen, tieteelliseen tutkimuksen tekemiseen tarvittavat työkalut, asiakasportaalin ja paljon muuta. Kyseessä on siis valtavan suuri ja monimuotoinen kokonaisuus, jota ei oikeastaan tulisi edes verrata vanhoihin tietojärjestelmäratkaisuihin. Apotissa samaan ratkaisuun on sulautettu lukuisa määrä toimintoja ja toimijoita. [13] Laajuutta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että Apottia käyttää noin 45 000 sote-alan ammattilaista. Yksi yhteinen järjestelmä luo mahdollisuudet esimerkiksi tietoturvalliseen viestintään eri ammattilaisten kesken yli sektorirajojen, asiakkaan ajantasaisten tietojen löytymiseen palvelusta riippumatta ja myös sote-yhteiseen kehittämiseen, tutkimukseen ja johtamiseen. [13] Massiivisen kokonaisratkaisun toteuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja vie väistämättä pidemmän aikaa. On selvää, että yksinkertaisempi tiettyyn palveluun täsmäratkaisuna kehitetty tietojärjestelmä voi olla toimivampi ratkaisu sen yhden palvelun tarpeisiin, etenkin sote-ammattilaisen käyttöliittymän näkökulmasta, mutta monien muiden tarpeiden (esim. asiakas, hallinto, tutkimus) osalta kokonaisratkaisu voi palvella paremmin.
Kuten useimmilla asioilla, on Apotillakin monta puolta. Omassa tutkimuksessani tuli myös esiin Apotin hyötyjä ja riskejä. Asiakasta koskeva tieto on Apotin kehittäjien mukaan aiempia järjestelmiä paremmin hyödynnettävissä sekä käytännön työssä, että johtamisessa ja tutkimuksessa, mutta järjestelmän käyttö edellyttää tietokäytänteiden päivittämistä ja riittävää koulutusta järjestelmän käyttöön. [13] Tulevat vuodet osoittavat, lunastaako Apotti lupauksensa ja maksaako se takaisin siihen investoidut varat. Aiheesta tarvittaisiin tutkimustietoa ja toivottavasti oma tutkimukseni tukee aiheesta tehtävää jatko-tutkimusta. Samuel Salovaara Kirjoittaja on nuorempi tutkija Lapin yliopistosta ja tekee väitöskirjaa aiheesta sosiaalityön tietojärjestelmät osana sosiaalityön tiedonmuodostusta. Lähteet:
Vaikka podcasteja on ollut tarjolla jo parisen kymmentä vuotta, niiden suosio on lisääntynyt Suomessa huomattavasti lyhyen ajan sisällä. Yhä useampi kuuntelee podcasteja säännöllisesti ja 15-64-vuotiaista jopa 21% kuuntelee podcasteja viikoittain [2]. Pari sanaa lastensuojelusta - podcastin perustaminen ja samalla omalle epämukavuusalueelle meneminen oli meidän kohdallamme siis sekä tietoinen päämäärä että korona-arjen mukanaan tuoma päähänpisto. Digitalisaation avulla salaisesta viranomaistoiminnasta tulee julkista ja läpinäkyvääSosiaalityön tekeminen siellä, missä kaikki ihmiset ovat, eli sosiaalisessa mediassa, on ollut meille jo useamman vuoden selkeä tavoite. Olemme huomanneet, miten nopeasti tietoisuus lastensuojelusta ja sosiaalityöstä on sosiaalisen median hyödyntämisen avulla lisääntynyt niin toisten viranomaisten kuin tavallisten kansalaisten keskuudessa.
Julkinen keskustelu sosiaalityöstä mahdollistaa sen, että kuntien mahdolliset eroavaisuudet toimintamalleissa ja resursseissa tulevat kaikkien tietoon ja näin palveluvalikkoon ja rakenteisiin voidaan aidosti vaikuttaa. Viranomaisten tuleminen virtuaalisesti ruohonjuuritasolle yhteisösosiaalityön tapaan on yksi vastaus toiveisiin käydä vuoropuhelua niin viranomaisten välillä kuin suoraan asiakkaiden kanssa. Digitalisaation hyödyntäminen julkisuuskuvan parantamisessa ja ylipäänsä sosiaalityön tekemisessä luo runsaasti erilaisia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Ei ole itsestään selvää pysyä nopeatempoisen ja pinnallisen sosiaalisen median tahdissa samalla pitäen yllä uskottavaa viranomaisroolia. Suuren yleisön mielestä kaikista kiinnostavimmat yksityiskohdat eli ihmiselämän tragediat eivät myöskään kuulu sosiaalisen median kanaville tai sosiaalityöntekijän etiikkaan [5], minkä vuoksi sosiaalityö sosiaalisessa mediassa on todennäköisesti jo saavuttanut suosionsa huipun. Siitä huolimatta on tärkeää, että sosiaalityötä pidetään esillä jatkossa myös uusilla sosiaalisen median foorumeilla samalla tuoden sosiaalityötä osaksi meidän kaikkien luonnollista toimintaympäristöä. “If you are on time, you’re late” - mitä meidän tulisi jo olla tekemässä?Pari sanaa lastensuojelusta - podcastimme jaksot ovat kahvitauon mittaisia, koska nopeatempoisessa yhteiskunnassa ajankäyttö on rajallista ja parhaiten yleisön tavoittaa lyhyillä ja mukaansa tempaavilla viesteillä. Kaikista podcast-jaksojemme aiheista olisi voinut - ja suorastaan olisi pitänyt - puhua vähintään tunnin tai kaksi. Asioiden tiivistämisellä on aina omat varjopuolensa ja pahimmillaan näin voidaan luoda moninaisia ilmiöitä yksinkertaistavia mielikuvia. Tästä riskistä huolimatta sosiaalista mediaa ja digitalisaation mahdollisuuksia laajemmin ei tule karttaa, vaan jokainen mahdollisuus tehdä sosiaalityötä ja saada sosiaalityölle näkyvyyttä tulee ottaa rohkeasti vastaan. Digitalisaatio taitaa olla lukuisista hyvistä esimerkeistään huolimatta edelleen monien kuntaorganisaatioiden mielikuvissa kaukainen tulevaisuuden innovaatio, jonka käyttöönottoon odotetaan ulkopuolisia ratkaisuja. Tämän takia innostuneimmat sosiaalityöntekijät hyödyntävät digitalisaatiota lähinnä vapaa-ajallaan, vaikka kaikkein keskeisintä olisi hyödyntää digitalisaatio täysimääräisesti asiakastyössä ja sen kehittämisessä. Kysymyksemme kuntaorganisaatioille on: mikä digitalisaatiossa pelottaa edelleen? Jostainhan se kertoo, että meillä ei ole edelleenkään toimivia viranomaistyön käytössä olevia digitaalisia palveluita, vaikka sosiaalityöntekijöiden joukossa on lukuisia digitalisaatiosta innostuneita käytännön toteuttajia.
Näihin kaikkiin on jo olemassa välineet, mutta sosiaalityön arjessa olemme vasta siirtyneet vihkoihin kirjaamisesta reaaliaikaiseen dokumentointiin. Sosiaalityöntekijöinä meidän tulee saada vahvistusta teknologiaosaamiseen, jotta voimme ottaa digisosiaalityön olemassa olevat kaikki keinot täysimääräisinä haltuun [6]. Vaikka verkostoneuvotteluja varaavasta robotista on ehkä vielä turha haaveilla, sosiaalityössä on kaikki mahdollisuudet hyödyntää uusia digitalisaation innovaatioita täydentämään ja mahdollistamaan perinteistä kohtaamis- ja auttamistyötä [7]. Koska sosiaalityössä osataan löytää ratkaisuja jopa niinkin suuriin ja globaaleihin kysymyksiin, kuten köyhyyden vähentämiseen ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen, meille digitalisaation tulevaisuuden kehittäminen on haaste, jonka voisimme helposti ottaa vastaan. Mitä sanotte - otetaanko yhdessä sosiaalityön digitalisaatio haltuun?Kirjoittajat: Hanna Holmberg-Soto, johtava sosiaalityöntekijä Tuuli Kotisaari, johtava sosiaalityöntekijä Pari sanaa lastensuojelusta – podcast Lähteet:
Kun ikää tulee, tuntuu, että jotkut asiat vaan toistuvat vuodesta toiseen. Yksi ikävä tällainen on se, että heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät muutosten ja uudistusten jalkoihin.
Barometri perustuu valtakunnallisen ja monialaisen vastaajajoukon kyselyvastauksiin. Aineisto koottiin tammi–helmikuun taitteessa 2021. Koronapandemian vaikutuksia koskevassa julkaisussa käytetään sosiaali- ja terveysjohtajien, sosiaalityöntekijöiden, Kelan esi- ja toimihenkilöiden sekä TE-toimistojen johdon vastauksia. Käsittelen tässä sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä. Kaikkiaan vastaajia oli 1 099, heistä 412 sosiaalityöntekijöitä. He arvioivat oman vastuualueensa tilannetta syksyllä 2020 tai kyselyn toteutusajankohtana vuoden alussa. Tuloksia on verrattu vastaavaan keväällä 2020 tehtyyn kyselyyn Sopivaa apua tarjolla heikosti haastaviin tilanteisiinSosiaalityöntekijöillä on pitkittyneen pandemian takia suuri huoli asiakkaiden mielenterveydestä. Huoli kasvoi 23 prosenttiyksikköä viime keväästä. Myös asiakkaiden päihteiden käyttöä, asumisen turvaamista sekä elämänhallintaa ja arkirytmiä koskevat huolet lisääntyivät. Näissä asioissa tarvitaan paneutuvaa ja usein pitkään jatkuvaa työskentelyä, mutta silti sosiaalityössä lisättiin edelliskevääseen verrattuna eniten etä- ja digityöskentelyä, esimerkiksi puhelinasiointia ja videovälitteisiä yhteyksiä. Ne eivät usein toimi haavoittuvassa tilanteessa olevilla, joista taas oltiin eniten huolissaan. Sosiaalityöntekijät arvioivat, ettei henkilökohtaisia tapaamisia kyetty tarjoamaan kaikille tarvitseville. Vain viidennes uskoi, että etä- tai digipalveluista hyötymättömien palvelutarpeisiin vastattiin hyvin tai melko hyvin. Konkreettisiin ongelmiin saa apua Kaikki vaikeassa tilanteessa olevat eivät jääneet avutta. Osan tarpeisiin pystyttiin vastaamaan melko hyvin, esimerkiksi, jos tarvitsi ruoka-apua tai jos asunnon menetys uhkasi. Myös etuudet ja tuet järjestyivät varsin hyvin. Konkreettiset ongelmat tuntuivat hoituvan. Sen sijaan noin puolet sosiaalityöntekijöistä arvioi, että mielenterveyspalveluihin pääsyä odottavien, toimintakyvyltään heikkojen asiakkaiden sekä etä- ja digipalveluista hyötymättömien palvelutarpeisiin kyettiin vastaamaan huonosti tai melko huonosti. Innostus menetelmäjoustoihin lopahti
Tuore barometri osoittaa, että loppuvuodesta etä- ja digipalvelut yleistyivät ja käytössä olevat kanavat hallitsivat työtä sen sijaan, että asiakkaiden tarpeet olisivat määritelleet tuen muodon. Menetelmien joustava käyttö väheni. Esimerkiksi asiakkaiden tapaamista ulkona – liekö talvi estänyt tämän – etsivää työtä ja jalkautuvia palveluita lisättiin vähän. Työntekijät keskittyivät enemmän teknisluontoisiin tehtäviin, vaikka huoli eniten tukea vaativista asiakasryhmistä kasvoi. Järjestöillä ihmisten tarpeet ensisijalla Järjestöt tekevät paljon etsivää ja jalkautuvaa työtä esimerkiksi asunnottomien ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Julkisten palveluiden tapaan niidenkin palveluita piti muuttaa paljolti etä- ja digipalveluiksi ja esimerkiksi vapaaehtoistyö hankaloitui. Pandemian alkaessa muun muassa asunnottomien tilanne näytti vaikealta, mutta sittemmin Vailla Vakinaista asuntoa ry on kyennyt pitämään vaikkapa päivä- ja yökeskukset auki. Sosiaalibarometrin mukaan kolmannen ja neljännen sektorin toimijat ovat merkittävästi tukeneet asiakkaita ja lieventäneet epidemian vaikutuksia. Niillä on painottunut käytännön apu, mutta myös neuvonta ja psykososiaalinen tuki. Osana työtäni olen Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin sihteeri. Siihen kuuluu 53 jäsentä, enimmäkseen sosiaali- ja terveysjärjestöjä. Mukana toiminnassa on köyhyyttä kokevia ihmisiä. Heidän näkökulmansa on verkostolle keskeinen. Verkostossa toimiva Anne Tyni kirjoittaa blogissaan, miten pandemia toi digiosattomuuden, tai hänen sanoillaan digiköyhyyden, esiin yhdessä rysäyksessä. ”Yhteiskunta alkoi elää digitaalisesti etänä. Koneongelmat ja osaamisen puute yhdistyivät digiköyhyydeksi. Vanhat tietokoneet eivät tukeneet ohjelmia, tietotaito rajoittui someosaamiseen ja puheluihin. Ihmiset eristettiin, toisten auttaminen kävi vaivoin tai ei ollenkaan.” Mitä tästä opimme? Yksi toistuva hokema on, että myös digipalveluja käyttämättömien ihmisten palveluihin on panostettava, mutta julkisten palveluiden ensisijainen asiointitapa on digitaalinen. Palveluita kehitetään digitalisaatiossa mukana pysyvien ehdoilla. Tämän pandemia on todistanut. SOSTE julkaisi 2019 Ihan pihalla -kansalaistutkimuksen vanhoista ihmisistä digipalveluiden myllerryksessä. Sen vetäjä, sosiaalipolitiikan emerita professori Briitta Koskiaho on todennut, että yhteiskunnassa uudet toimintatavat ja menetelmät järjestää asiat syrjäyttävät aina vanhat tavat. Ne eivät kauaa säily uusien rinnalla. Tämän vuoksi julkisen vallan on tehtävä kaikkensa, jotta mahdollisimman pystyisi käyttämään digipalveluita: täytyy kehittää käyttäjäystävällisiä palveluita, järjestää laitteita, opastusta, kädestä pitäen tukea, mutta myös puolesta asioinnin mahdollisuuksia, sillä kaikki eivät eri syistä millään taivu digipalveluiden käyttäjiksi.
Erja Saarinen
Kirjoittaja on erityisasiantuntija SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:ssä. Hän oli mukana professori Briitta Koskiahon Ihan pihalla -tutkimushankkeessa. Digitalisaatio ja kansalaisten yhdenvertaisuus Digitalisaatio koskettaa jokaista kansalaista niin arkisessa elämässä kuin palveluiden käyttäjänä. Vielä joitakin vuosia sitten saattoi poliittisesta puheesta tehdä tulkinnan, että tavoitteena on sähköistää kaikki julkisella sektorilla asioiminen. Digihypetyksen laineille öljyä valoivat keskustelut digitaalisesta kuilusta sekä digitalisaation tuottamasta kansalaisten uusjakautumisesta hyvä- ja huono-osaisiin. Viime aikoina valtion hallinnonkin tasolla on huomio kohdentunut kansalaisten mahdollisuuksien eriytymiseen sähköisessä asioinnissa ja sähköisten palveluiden käytössä. On ollut ilahduttavaa seurata, miten digitalisaation yhteydessä on ryhdytty enenevässä määrin puhumaan esteettömyydestä, saavutettavuudesta ja osallisuudesta Vammaisten ihmisten näkökulmasta digitalisaatiossa on ennen muuta kyse yhdenvertaisuudesta. Vammaisille ihmisille on taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ja olla osallinen – kaikilla yhteiskunnan areenoilla. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista [1] edellyttää yhdenvertaista pääsyä tieto- ja viestintäteknologiaan sekä järjestelmiin ja sähköisiin palveluihin. Suomi on sitoutunut sopimuksen toimeenpanoon ja toimeenpanon seurantaan, muun muassa tutkimuksen keinoin Vammaisten ihmisten digiosallisuutta ja digipalveluita Erilaisissa kehittämisyhteyksissä ja tutkijakokoonpanoissa olemme olleet mukana analysoimassa vammaisten ihmisten suhdetta digitalisaatioon ja osallisuuteen lukuisista erilaisista näkökulmista [2–8]. Tutkimustyö on kohdistunut yhtäällä saamelaisten vammaisten henkilöiden yksilölliseen ja yhteisölliseen inhimilliseen turvallisuuteen havaiten digitalisaation mahdollisuudet kulttuurin kannattelijana ja elvyttäjänä, mutta myös digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien taloudellisen saavutettavuuden rajallisuuden [7]. Toisaalla vammaisten ihmisten toimijuutta valtavirtateknologioiden käyttäjinä on jäsennetty itsenäisenä, mahdollistettuna ja jaettuna teknologisena toimijuutena, joista jälkimmäinen voi toteutuakseen edellyttää jopa 24/7 saatavilla olevaa tukea tai apua [2]. Yhteisessä analyysissämme olemme keskittyneet digitaalisten vammaispalveluiden käyttöön hahmottaen vammaisten ihmisten eriytyviä toimijuuksia taidokkaana, potentiaalina, varauksellisena ja pakotettuna sähköisten vammaispalveluiden käyttönä [9]. Näin tutkijan silmin näyttää, että vammaisten ihmisten suhde digitalisaatioon ja digipalveluiden käyttöön on, jos mahdollista, keskiarvoistakin eriytyneempää. Yhtäältä digitalisaatio tarjoaa lähes rajattomasti uusia mahdollisuuksia osallisuuteen ja kansalaisuuden toteuttamiseen, mutta toisaalta sulkee toiset tiukasti digitaalisten resurssien ja mahdollisuuksien ulkopuolelle. Digipalveluissa esimerkiksi paikasta riippumattomuus ja mahdollisuus asioida omatahtisesti voivat helpottaa vammaisten ihmisten elämää. Toisaalta riippuvuus käytetystä teknologiasta, ohjelmistoista, terminologiasta ja niiden logiikasta voivat tehdä digipalveluista saavuttamattomat. ”Pidetään kaikki mukana” – eli vammaissosiaalityöstä Sosiaalityön eettismoraalinen ammatti-identiteetti ohjaa suuntaamaan katseen jok´ikisen ihmisen ihmisarvoon, oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen ja heikompiosaisten äänen kuulumiseen. Vammaiset henkilöt eivät arkisessa elämässään ja sosiaalityön kumppaneina ole yhdenmukainen ryhmä. Ihmisten yksilölliset piirteet ja persoonallisuudet, heidän ainutlaatuiset tilanteensa sekä moninaiset elämisen ympäristöt ja yhteisöt pirstaloivat vammaisten ihmisten ”ryhmän” heterogeeniseksi. Suhteessa sähköistyvien vammaispalveluiden käyttöön heidän toimijuutensa eriytyvät niin asenteiden ja arvostusten, kykenemisen, haluamisen ja osaamisen kuin voimisen ja täytymisenkin näkökulmasta [3,9]. Tutkimuksemme [9] taidokkaille käyttäjille digipalvelu voi parhaimmillaan tarjota mahdollisuuden palveluprosessien omaehtoiseen hallintaan ja hyödyntämiseen. Toisaalta he samalla törmäävät teknologisten ratkaisujen rajoituksiin ja kömpelyyteen, sillä digipalveluiden tarjonta ei ole sillä tasolla eikä niin laajaa kuin taidokkaiden käyttäjien osaaminen ja vaatimukset. Taidokkaat käyttäjät ovat niitä, joiden tarpeisiin digipalveluiden kehittäminen lienee helpointa, sillä he osaavat kertoa palveluiden heikkouksista kielellä, joka on käännettävissä digipalveluiden kehittämiseksi. Potentiaalisiksi nimeämillemme käyttäjille kiinnostus digipalveluiden käyttöön ei konkretisoidu laajamittaiseksi palveluiden käytöksi, koska nykyisellään digipalveluiden omaehtoinen käyttö ei heiltä luonnistu siinä laajuudessa kuin potentiaalit käyttäjät itse haluaisivat. He tekevät näkyväksi digipalveluiden tukikapeikon. Tullakseen käyttökelpoisiksi potentiaalisille käyttäjille digipalveluiden tulisi olla helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä ja niiden käyttämiseen tulisi olla tarjolla opastusta ja tukea. Varaukselliset digipalvelun käyttäjät voivat olla sinällään taitavia teknologioiden käyttäjiä omassa arkielämässään, mutta digipalveluiden käyttäjinä he ovat huolissaan digipalveluiden nurjasta puolesta kuten tietoturvallisuuden vaarantumisesta ja yksityisyydestään. He eivät luota (digitalisoituvaan) palvelujärjestelmään johtuen muun muassa aiemmista palvelujärjestelmän asiakkuudessa kokemistaan pettymyksistä. Kyberhyökkäyksien saatua viime aikoina näkyvyyttä, voi varauksellisia palvelunkäyttäjiä halutessaan pitää myös valistuneina palvelunkäyttäjinä. Pakotetut digipalveluiden käyttäjät eivät ensisijaisesti hyödy digipalveluista, sillä heidän palvelutarpeensa on vaikeasti hahmotettavissa tai muutoksessa, tai he tulevat paremmin kuulluiksi perinteisessä vuorovaikutuksessa. Heidän tilanteeseensa soveltuu parhaiten paneutunut yhteinen työskentely, jossa keskitytään luottamuksellisen ja toimivan asiointisuhteen rakentumiseen, usein myös asiakkaan läheisten kanssa. Varauksellisten ja pakotettujen digipalveluiden käyttäjien palvelutarpeeseen ensisijainen vastaus on palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden varmistaminen, riippumatta palveluiden digitaalisuudesta Edellisiin ryhmiin lukeutuminen ei suinkaan ole pysyvää eivätkä ryhmät toisensa poissulkevia. Ihmisten elämäntilanteiden ja digipalveluiden muuttuminen tuottavat siirtymiä käyttäjäryhmästä toiseen. Yhden digipalvelun taidokas käyttäjä voi olla toisen palvelun kohdalla pakotettu käyttäjä. Jos tavoitteenamme on, että ”kaikki pysyvät mukana”, digipalveluiden hyödyntämisen ja kehittämisen keskiössä ovat palvelua käyttävät ihmiset ja heidän tilanteidensa moninaisuus. ”Design for all” edellyttää tietotuotantoa digipalveluiden kapeikoista Tutkimuksiin, joissa olemme olleet osallisina, olemme pyrkineet saamaan osallistujiksi mahdollisimman erilaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä ja digipalveluiden käyttäjiä. Meitä on kuitenkin jäänyt pohdituttamaan tavoittamiemme ihmisten kokemusten rajallisuus. Tutkimusaineistot ovat toki aina valikoituneita, mutta vammaisten ihmisten oman äänen kuulumisessa äänten valikoituminen tuntuu erityisen itsepintaiselta Vammaisten ihmisten kattava tavoittaminen on haastavampaa ja epäsuorempaa ja toisinaan heidän näkemystensä selvittäminen edellyttää tukirakenteita. Tällöin tutkimuksen tekeminen hidastuu, on vaikeammin ennakoitavissa ja vaatii tuloksiinsa nähden enemmän resursseja. Valikoitumisen huomiointi tulkinnassa vaati myös tutkimuseettistä valppautta. Jatkossa toivomme niin tutkimuksessa kuin kehittämistyössäkin voitavan kiinnittää enemmän huomiota tilanteisiin, joihin digitaalisia kuiluja on muodostunut tai muodostumassa tai, joissa digipalvelu vaarantaa palveluihin hakeutumista tai niiden laatua. Vammaisilla ihmisillä on oltava yhdenvertainen oikeus osallistua myös digipalveluita käsittelevään tutkimukseen Totesimme, että vammaisten henkilöiden toimijuus digipalveluiden käyttäjinä on eriytynyttä. Itse asiassa, mikäli digitalisaatiota ryhdyttäisiin suunnittelemaan ja toteuttamaan tavoitteena varmistaa sähköisten palveluiden saavutettavuus kaikille vammaisille, on digitalisaatio mitä todennäköisimmin toteutettu kokonaisuutena siten, että ”design for all” toteutuu ja digi palvelee kaikkia kansalaisia. Kirjoittajat Mari Kivistö, YTT, yliopistonlehtori, Lapin yliopisto, [email protected] Liisa Hokkanen, YTT, yliopistonlehtori, Lapin yliopisto, [email protected] Lähteet
Digillä tuottavuusloikkaan Suomessa valtaosa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tuotetaan julkisin varoin. Julkista sote-sektoria on pitkään haastanut erilaisten resurssien niukkuus, jonka vuoksi ratkaisuja on etsitty teknologian hyödyntämisestä ja digitalisaatiosta. Kehittämistyötä on tuettu politiikalla, jossa julkisten palveluiden digitalisaation edistäminen ja tietovarantojen parempi hyödyntäminen nähdään strategisina tavoitteina taloudellisten ja yhteiskunnallisten hyötyjen saavuttamiseksi [1,2]. Viime vuosina kehittämistyötä on ohjannut Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategia [3]. Digitalisaatiota ja tietovarantojen hyödyntämistä tuetaan myös lainsäädännön uudistustyöllä [4,5].
Pandemian pakotettu loikkaKeväällä 2020 maailmalla levinnyt Korona-pandemia sai aikaan muutoksia myös sosiaalialan käytännöissä ja palveluissa [10]. Poikkeusolot kannustivat ja kenties osaltaan myös pakottivat ottamaan käyttöön digitaalisia etäpalveluita kasvokkaisen kohtaamisen rajoitusten tiukentumisen myötä. Sosiaalibarometrin [11] mukaan digitaalisten palveluiden käyttö ei ollut sosiaalialalle perinteistä pandemian alkaessa ja sähköiset työvälineet otettiin käyttöön todella nopeasti vähäisellä kokemuksella. Digitaalisista palveluista saatiin monin paikoin hyviä ja rohkaisevia kokemuksia. Uudet digitaaliset etäpalvelut eivät kuitenkaan soveltuneet kaikille ja jatkossa olisikin tärkeää tunnistaa sosiaalialalla ne tilanteet ja asiakasryhmät, joiden kohdalla lähipalvelu on edelleen tarpeen. Camilla Granholm [12] on sosiaalityön alaan kuuluvassa väitöskirjassaan käyttänyt käsitettä sulautuva sosiaalityö (blended social work), jossa harkitusti yhdistelemällä kasvokkaista ja virtuaalista kohtaamista pyritään asiakkaan optimaaliseen osallisuuteen. Työskentely asiakkaan kanssa voi olla pelkästään kasvokkain tapahtuvaa, kasvokkaisen ja virtuaalisessa yhdistelmää tai pelkästään virtuaalisesti toteutettua sen mukaan, mikä on kyseiselle asiakkaalle kyseissä tilanteessa paras mahdollinen.
Eettistä yhteisloikkaa tarvitaanSyksyllä 2020 digitalisaatioon liittyvät riskit nousivat keskusteluun terapia-palveluita tarjoavaan yritykseen kohdistuneen tietomurron vuoksi [14]. Digitalisaatioon liittyy lukuisia eettisiä näkökulmia, joista tietosuoja ja tietoturva ovat tärkeimpien joukossa. Huomiota on kiinnitetty myös palvelujen yhdenvertaiseen saavutettavuuteen ja esimerkiksi Digi arkeen -neuvottelukunnan tehtävänä oli tuoda esiin palvelujen digitalisoitumiseen liittyvät huolenaiheet ja omalta osaltaan varmistaa, että kaikki pystyvät tasavertaisesti käyttämään digitalisaation tuomia mahdollisuuksia. [15].
Tulevaisuudessa julkisten palveluiden kehittäjät tekevät entistä enemmän yhteistyötä teknologian kehittäjien ja esimerkiksi data-analyytikkojen kanssa. Yhteisen kielen ja yhteisymmärryksen kehittymisen kannalta on tärkeää molemmin puolinen uuden oppiminen ja avoimuus. Yhteistyö takaa myös paremmat onnistumisen edellytykset tavoiteltujen hyötyjen toteutumiselle. Eettisesti kestävien ja turvallisten digitaalisten innovaatioiden kehittäminen edellyttää monialaista yhteistyötä ja eri tieteenalojen asiantuntijuuden hyödyntämistä. Tulevaisuuden loikkapolut hahmottumassaDigitalisaatiosta puhuttaessa on hyvä pohtia sitä, mikä on päämäärä ja mitkä ovat keinoja sen saavuttamiseksi. Digitalisaatiota ei tulisi pitää itsessään päämääränä, vaan pohtia keinoja, miten digitalisaatiota ja tietoon perustuvaa toimintaa voitaisiin hyödyntää kansalaisten ja työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation tavoitetilaa kuvaavissa jäsennyksissä mainitaan ainakin omahoidon mahdollisuudet hyvinvoinnin tukemiseen, luotettava ja avoin tieto, palveluiden yhdenvertaisuus, asiakaslähtöisyys ja saatavuus, tietoturvallisuus, palveluiden koordinointi, työtä tukevat tietojärjestelmät, lainsäädäntö, osaaminen sekä tietoaineistojen hyödyntäminen johtamisen, kehittämisen ja tutkimuksen tukena [16,17]. Suomessa on kehitteillä monenlaisia innovaatioita, kuten tekoälyn hyödyntämistä ja lukuisia digitalisaatioon ja tiedolla johtamiseen liittyviä hankkeita. Tämä tuo meille paljon jännittäviä mahdollisuuksia, mutta on myös asioita, joista ei ole vielä tutkittua tietoa tai edes aiempaa kokemusta. Muille aloille toteutettujen digitaalisten innovaatioiden suoraviivainen soveltaminen sosiaalialalle ei ole aina tarkoituksenmukaista, vaan on tärkeää selvittää sosiaalialan toiminnan erityispiirteet ja huomioida nämä uusien innovaatioiden kehittämisessä ja juurruttamisessa osaksi toimintaa. Tutkimustietoa tarvitaan lisää ja sitä on tärkeää tuottaa myös helposti saavutettavassa muodossa. Kutsu kirjoittajille
Sosiaalialan digitalisaatio on aihepiiri, jonka tutkimisessa monitieteisyydestä on etua. Tämän blogin avaustekstin myötä kutsumme kirjoittajia eri tieteenaloilta rohkeasti tarkastelemaan sosiaalialan digitalisaatioon liittyviä näkökulmia ja tekemään näkyväksi aihepiiriin liittyvää tutkimusta. Olemme avaustekstissä nostaneen esiin vain muutamia ajankohtaisia nostoja laajasta aihepiiristä. Näistä ja monista muista näkökulmista on hyvä lähteä kartoittamaan tarkemmin aihepiiriin liittyviä polkuja, tunnusteluja ja pyrähdyksiä. Tervetuloa kirjoittamaan! Terveisin, Susi Salovaara, Anna-Maija Pyykönen & Noora Oinas Blogin toimittajat Lähteet:
|
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|