digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Vaikka podcasteja on ollut tarjolla jo parisen kymmentä vuotta, niiden suosio on lisääntynyt Suomessa huomattavasti lyhyen ajan sisällä. Yhä useampi kuuntelee podcasteja säännöllisesti ja 15-64-vuotiaista jopa 21% kuuntelee podcasteja viikoittain [2]. Pari sanaa lastensuojelusta - podcastin perustaminen ja samalla omalle epämukavuusalueelle meneminen oli meidän kohdallamme siis sekä tietoinen päämäärä että korona-arjen mukanaan tuoma päähänpisto. Digitalisaation avulla salaisesta viranomaistoiminnasta tulee julkista ja läpinäkyvääSosiaalityön tekeminen siellä, missä kaikki ihmiset ovat, eli sosiaalisessa mediassa, on ollut meille jo useamman vuoden selkeä tavoite. Olemme huomanneet, miten nopeasti tietoisuus lastensuojelusta ja sosiaalityöstä on sosiaalisen median hyödyntämisen avulla lisääntynyt niin toisten viranomaisten kuin tavallisten kansalaisten keskuudessa.
Julkinen keskustelu sosiaalityöstä mahdollistaa sen, että kuntien mahdolliset eroavaisuudet toimintamalleissa ja resursseissa tulevat kaikkien tietoon ja näin palveluvalikkoon ja rakenteisiin voidaan aidosti vaikuttaa. Viranomaisten tuleminen virtuaalisesti ruohonjuuritasolle yhteisösosiaalityön tapaan on yksi vastaus toiveisiin käydä vuoropuhelua niin viranomaisten välillä kuin suoraan asiakkaiden kanssa. Digitalisaation hyödyntäminen julkisuuskuvan parantamisessa ja ylipäänsä sosiaalityön tekemisessä luo runsaasti erilaisia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Ei ole itsestään selvää pysyä nopeatempoisen ja pinnallisen sosiaalisen median tahdissa samalla pitäen yllä uskottavaa viranomaisroolia. Suuren yleisön mielestä kaikista kiinnostavimmat yksityiskohdat eli ihmiselämän tragediat eivät myöskään kuulu sosiaalisen median kanaville tai sosiaalityöntekijän etiikkaan [5], minkä vuoksi sosiaalityö sosiaalisessa mediassa on todennäköisesti jo saavuttanut suosionsa huipun. Siitä huolimatta on tärkeää, että sosiaalityötä pidetään esillä jatkossa myös uusilla sosiaalisen median foorumeilla samalla tuoden sosiaalityötä osaksi meidän kaikkien luonnollista toimintaympäristöä. “If you are on time, you’re late” - mitä meidän tulisi jo olla tekemässä?Pari sanaa lastensuojelusta - podcastimme jaksot ovat kahvitauon mittaisia, koska nopeatempoisessa yhteiskunnassa ajankäyttö on rajallista ja parhaiten yleisön tavoittaa lyhyillä ja mukaansa tempaavilla viesteillä. Kaikista podcast-jaksojemme aiheista olisi voinut - ja suorastaan olisi pitänyt - puhua vähintään tunnin tai kaksi. Asioiden tiivistämisellä on aina omat varjopuolensa ja pahimmillaan näin voidaan luoda moninaisia ilmiöitä yksinkertaistavia mielikuvia. Tästä riskistä huolimatta sosiaalista mediaa ja digitalisaation mahdollisuuksia laajemmin ei tule karttaa, vaan jokainen mahdollisuus tehdä sosiaalityötä ja saada sosiaalityölle näkyvyyttä tulee ottaa rohkeasti vastaan. Digitalisaatio taitaa olla lukuisista hyvistä esimerkeistään huolimatta edelleen monien kuntaorganisaatioiden mielikuvissa kaukainen tulevaisuuden innovaatio, jonka käyttöönottoon odotetaan ulkopuolisia ratkaisuja. Tämän takia innostuneimmat sosiaalityöntekijät hyödyntävät digitalisaatiota lähinnä vapaa-ajallaan, vaikka kaikkein keskeisintä olisi hyödyntää digitalisaatio täysimääräisesti asiakastyössä ja sen kehittämisessä. Kysymyksemme kuntaorganisaatioille on: mikä digitalisaatiossa pelottaa edelleen? Jostainhan se kertoo, että meillä ei ole edelleenkään toimivia viranomaistyön käytössä olevia digitaalisia palveluita, vaikka sosiaalityöntekijöiden joukossa on lukuisia digitalisaatiosta innostuneita käytännön toteuttajia.
Näihin kaikkiin on jo olemassa välineet, mutta sosiaalityön arjessa olemme vasta siirtyneet vihkoihin kirjaamisesta reaaliaikaiseen dokumentointiin. Sosiaalityöntekijöinä meidän tulee saada vahvistusta teknologiaosaamiseen, jotta voimme ottaa digisosiaalityön olemassa olevat kaikki keinot täysimääräisinä haltuun [6]. Vaikka verkostoneuvotteluja varaavasta robotista on ehkä vielä turha haaveilla, sosiaalityössä on kaikki mahdollisuudet hyödyntää uusia digitalisaation innovaatioita täydentämään ja mahdollistamaan perinteistä kohtaamis- ja auttamistyötä [7]. Koska sosiaalityössä osataan löytää ratkaisuja jopa niinkin suuriin ja globaaleihin kysymyksiin, kuten köyhyyden vähentämiseen ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen, meille digitalisaation tulevaisuuden kehittäminen on haaste, jonka voisimme helposti ottaa vastaan. Mitä sanotte - otetaanko yhdessä sosiaalityön digitalisaatio haltuun?Kirjoittajat: Hanna Holmberg-Soto, johtava sosiaalityöntekijä Tuuli Kotisaari, johtava sosiaalityöntekijä Pari sanaa lastensuojelusta – podcast Lähteet:
Kun ikää tulee, tuntuu, että jotkut asiat vaan toistuvat vuodesta toiseen. Yksi ikävä tällainen on se, että heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät muutosten ja uudistusten jalkoihin.
Barometri perustuu valtakunnallisen ja monialaisen vastaajajoukon kyselyvastauksiin. Aineisto koottiin tammi–helmikuun taitteessa 2021. Koronapandemian vaikutuksia koskevassa julkaisussa käytetään sosiaali- ja terveysjohtajien, sosiaalityöntekijöiden, Kelan esi- ja toimihenkilöiden sekä TE-toimistojen johdon vastauksia. Käsittelen tässä sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä. Kaikkiaan vastaajia oli 1 099, heistä 412 sosiaalityöntekijöitä. He arvioivat oman vastuualueensa tilannetta syksyllä 2020 tai kyselyn toteutusajankohtana vuoden alussa. Tuloksia on verrattu vastaavaan keväällä 2020 tehtyyn kyselyyn Sopivaa apua tarjolla heikosti haastaviin tilanteisiinSosiaalityöntekijöillä on pitkittyneen pandemian takia suuri huoli asiakkaiden mielenterveydestä. Huoli kasvoi 23 prosenttiyksikköä viime keväästä. Myös asiakkaiden päihteiden käyttöä, asumisen turvaamista sekä elämänhallintaa ja arkirytmiä koskevat huolet lisääntyivät. Näissä asioissa tarvitaan paneutuvaa ja usein pitkään jatkuvaa työskentelyä, mutta silti sosiaalityössä lisättiin edelliskevääseen verrattuna eniten etä- ja digityöskentelyä, esimerkiksi puhelinasiointia ja videovälitteisiä yhteyksiä. Ne eivät usein toimi haavoittuvassa tilanteessa olevilla, joista taas oltiin eniten huolissaan. Sosiaalityöntekijät arvioivat, ettei henkilökohtaisia tapaamisia kyetty tarjoamaan kaikille tarvitseville. Vain viidennes uskoi, että etä- tai digipalveluista hyötymättömien palvelutarpeisiin vastattiin hyvin tai melko hyvin. Konkreettisiin ongelmiin saa apua Kaikki vaikeassa tilanteessa olevat eivät jääneet avutta. Osan tarpeisiin pystyttiin vastaamaan melko hyvin, esimerkiksi, jos tarvitsi ruoka-apua tai jos asunnon menetys uhkasi. Myös etuudet ja tuet järjestyivät varsin hyvin. Konkreettiset ongelmat tuntuivat hoituvan. Sen sijaan noin puolet sosiaalityöntekijöistä arvioi, että mielenterveyspalveluihin pääsyä odottavien, toimintakyvyltään heikkojen asiakkaiden sekä etä- ja digipalveluista hyötymättömien palvelutarpeisiin kyettiin vastaamaan huonosti tai melko huonosti. Innostus menetelmäjoustoihin lopahti
Tuore barometri osoittaa, että loppuvuodesta etä- ja digipalvelut yleistyivät ja käytössä olevat kanavat hallitsivat työtä sen sijaan, että asiakkaiden tarpeet olisivat määritelleet tuen muodon. Menetelmien joustava käyttö väheni. Esimerkiksi asiakkaiden tapaamista ulkona – liekö talvi estänyt tämän – etsivää työtä ja jalkautuvia palveluita lisättiin vähän. Työntekijät keskittyivät enemmän teknisluontoisiin tehtäviin, vaikka huoli eniten tukea vaativista asiakasryhmistä kasvoi. Järjestöillä ihmisten tarpeet ensisijalla Järjestöt tekevät paljon etsivää ja jalkautuvaa työtä esimerkiksi asunnottomien ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Julkisten palveluiden tapaan niidenkin palveluita piti muuttaa paljolti etä- ja digipalveluiksi ja esimerkiksi vapaaehtoistyö hankaloitui. Pandemian alkaessa muun muassa asunnottomien tilanne näytti vaikealta, mutta sittemmin Vailla Vakinaista asuntoa ry on kyennyt pitämään vaikkapa päivä- ja yökeskukset auki. Sosiaalibarometrin mukaan kolmannen ja neljännen sektorin toimijat ovat merkittävästi tukeneet asiakkaita ja lieventäneet epidemian vaikutuksia. Niillä on painottunut käytännön apu, mutta myös neuvonta ja psykososiaalinen tuki. Osana työtäni olen Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin sihteeri. Siihen kuuluu 53 jäsentä, enimmäkseen sosiaali- ja terveysjärjestöjä. Mukana toiminnassa on köyhyyttä kokevia ihmisiä. Heidän näkökulmansa on verkostolle keskeinen. Verkostossa toimiva Anne Tyni kirjoittaa blogissaan, miten pandemia toi digiosattomuuden, tai hänen sanoillaan digiköyhyyden, esiin yhdessä rysäyksessä. ”Yhteiskunta alkoi elää digitaalisesti etänä. Koneongelmat ja osaamisen puute yhdistyivät digiköyhyydeksi. Vanhat tietokoneet eivät tukeneet ohjelmia, tietotaito rajoittui someosaamiseen ja puheluihin. Ihmiset eristettiin, toisten auttaminen kävi vaivoin tai ei ollenkaan.” Mitä tästä opimme? Yksi toistuva hokema on, että myös digipalveluja käyttämättömien ihmisten palveluihin on panostettava, mutta julkisten palveluiden ensisijainen asiointitapa on digitaalinen. Palveluita kehitetään digitalisaatiossa mukana pysyvien ehdoilla. Tämän pandemia on todistanut. SOSTE julkaisi 2019 Ihan pihalla -kansalaistutkimuksen vanhoista ihmisistä digipalveluiden myllerryksessä. Sen vetäjä, sosiaalipolitiikan emerita professori Briitta Koskiaho on todennut, että yhteiskunnassa uudet toimintatavat ja menetelmät järjestää asiat syrjäyttävät aina vanhat tavat. Ne eivät kauaa säily uusien rinnalla. Tämän vuoksi julkisen vallan on tehtävä kaikkensa, jotta mahdollisimman pystyisi käyttämään digipalveluita: täytyy kehittää käyttäjäystävällisiä palveluita, järjestää laitteita, opastusta, kädestä pitäen tukea, mutta myös puolesta asioinnin mahdollisuuksia, sillä kaikki eivät eri syistä millään taivu digipalveluiden käyttäjiksi.
Erja Saarinen
Kirjoittaja on erityisasiantuntija SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:ssä. Hän oli mukana professori Briitta Koskiahon Ihan pihalla -tutkimushankkeessa. |
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|