digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Digitaalisella transformaatiolla tarkoitetaan digitaalisen teknologian hyödyntämistä ja integraatiota kaikkiin elämän osa-alueisiin. Digitaalisen transformaation edetessä julkisen hallinnon, yksityisten toimijoiden ja kolmannen sektorin välisen rajan uskotaan hämärtyvän. Digitalisaation on myös ennustettu mahdollistavan laajempia julkisen toiminnan kehittämismahdollisuuksia, tuovan kustannussäästöjä ja avaavan uudenlaisia asiakaslähtöisempiä palvelumuotoja. Digitaalinen transformaatio vaikuttaa muun muassa johtamiskulttuuriin ja asiakkaiden asemaan palveluissa. Digitaalisen transformaation myötä asiakkaan asema voisi olla muuttua julkisissa palveluissa palveluiden vastaanottajasta aktiiviseksi ja osallistuvaksi osapuoleksi. [1] Nykyisin tiedon tuottaminen on nimittäin sosiaalityön käytännöissä pitkälti asiantuntijalähtöistä ja asiakkaat ovat enemmän informantin roolissa. [2] Informaatioteknologian käytölle hyvinvointipalveluissa on maailmanlaajuisestikin suuret odotukset. Sen toivotaan lisäävän tehokkuutta helpottamalla hallinnollisia tehtäviä ja työn koordinaatiota sekä tuottavan työssä hyödynnettävissä olevaa informaatiota. [3] Käytännössä on kuitenkin huomattu useita haasteita. Näitä ovat muun muassa tietojärjestelmien kankeus ja yhteensopimattomuus, verkostomaisen joustavan toiminnan johtamisen puuttuminen sekä poliittisen järjestelmän luoma epävarmuus digitalisaatioon liittyvien hankkeiden jatkuvuudesta. [1] Ne auttavat osaltaan saavuttamaan kansallisia sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöllisiä ja kehittämiseen liittyviä tavoitteita ja muodostavat asiakkaalle yhdenmukaisen palvelukokonaisuuden. [4] Sosiaalityössä tietoaineistoja muodostuu muun muassa asiakastietojärjestelmissä. Tietoaineistojen tuottamiseen tarvitaan tietokäytäntöjä, jotka ovat hallinnollisia ja organisatorisia prosesseja. Tietoaineistoista saadaan muodostettua tietoa, kun informaatiota ensin käsitellään ja tulkitaan. Käytännön asiakastyössä muodostuu informaatiota, joka voidaan käsittää tiedoksi vasta, kun se on käsitelty ja tulkittu. Myös arviointitieto, esimerkiksi asiakkailta koottu palaute, tulee analysoida ennen kuin sitä voidaan hyödyntää. Tiedon jalostaminen vaikuttavuustiedoksi vaatii vielä omat erilliset prosessinsa. [5] Hyvinvointialueilla on ollut vuoden 2021 alusta velvoite laatia tiedonhallintamalli. Uudet asiakas- ja potilastietojärjestelmiin kohdistuvat vaatimukset ovat osaltaan edesauttaneet hyvinvointialueiden valmistautumista tietojohtamiseen. Kerätty tieto mahdollistaa eri toimenpiteiden ja tapahtumien vaikutusten ennakointia. Tietojohtaminen mahdollistaa toiminnan kehittämisen sekä voimavarojen kohdentamisen sinne, missä niistä saadaan merkittävin hyöty. Hyvinvointialueet tarvitsevat oikeaa ja ajantasaista tietoa väestön hyvinvoinnista ja terveydestä sekä sote-palvelujen kustannuksista ja vaikuttavuudesta, jotta ne pystyisivät tarjoamaan asukkailleen heidän tarpeitaan vastaavia palveluja. [4] Vaikuttavuustiedon merkitys tiedolla johtamisen välineenä on alkanut korostua sosiaalihuollossa. Vaikuttavuustiedon hyödyntämistä perustellaan sosiaalihuollossa käytännöstä nousevilla syillä, joita ovat esimerkiksi tavoitteet edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta. Luotettava tieto vaikuttavuudesta auttaa organisaatioiden johtajia, kuten myös henkilöstöä, toteuttamaan heille asetettuja perustehtäviä ja tavoitteita. [6] Tieto vaikuttavuudesta ja palveluiden laadusta auttaa päätöksentekijöitä ohjaamaan rajallisia resursseja niihin palveluihin, joilla on mahdollista saavuttaa mahdollisimman paljon hyvinvointia. Tämän vuoksi on keskusteltu kansallisen laaturekisterin perustamisesta. Tähän liittyy erityisesti sosiaalialalla kuitenkin paljon eettisiä ongelmia ja vaikeuksia. Vaikuttavuustietoa ei yksinkertaisesti ole ollut helposti ja kootusti saatavilla. [6] Ruotsissa vaikuttavuustiedon käyttö on viety pidemmälle kuin Suomessa. Ruotsin mallin voi ajatella olevan jopa radikaali muihin maihin verrattuna. Ruotsissa on pyritty aktiivisesti ajamaan vaikuttavuustietoon pohjautuvaa päätöksentekoa laajasti sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä opetukseen. Katarina Jacobsson ja Anna Meeuwisse [7] kritisoivat tätä käytäntöä ja toteavat pelkäävänsä, että osa sosiaalityön tietämyksestä on vaarassa hukkua yksipuolisen vaikuttavuuden painotuksen alle. Ruotsissa vaikuttavuustietoon vahvasti pohjaavaa päätöksentekoa eivät yleisesti olekaan kannattaneet esimerkiksi sosiaalityön ammattilaiset, vaan vaade sille on enemmän lähtöisin poliittisilta päätöksentekijöiltä. Suomessa ei ole ollut yhtä vahvaa perinnettä näyttöön perustuvissa käytännöissä sosiaalihuollossa, vaikka näyttöön perustuvat menetelmät ovat kyllä laajasti käytössä terveydenhuollon puolella. Tämä kenties entisestään alleviivaa vaikuttavuustietoon perustuvien käytäntöjen puuttumista sosiaalialalta. Paineet asian muuttamiselle ovat kuitenkin olemassa. Muutoksen ajamisen yhteiskunnallisena taustana ovat riskien hallinnan, niukkojen resurssien jakamisen ja asiakkaiden oikeuksien toteuttamisen päätöksentekijöille asettamat haasteet. Näyttöön perustuva käytäntö nähdään välineenä vähentää riskejä ja kohdentaa niukkoja resursseja interventioihin, joiden vaikuttavuus on todistettu. [8] Poliittinen keskustelu käykin kiivaana sosiaali- ja terveyspalveluiden tilasta ja niiden rahoituksesta. Osa puolueista ajaa laajojakin sopeuttamistoimia ja leikkauksia rahoitukseen. Tämä ilmapiiri ja tarve säästötoimenpiteille voivat osaltaan olla vaikuttamassa halulle ohjata rahoitusta sinne, missä sen on osoitettu olevan vaikuttavinta. Tietotekniikan kehittyminen on myös osaltaan luonut mahdollisuuksia vaikuttavuustiedon hyödyntämiselle. Vaikuttavuustietoa käyttävä sosiaalityöntekijä voisi ideaalisesti valita laadukkaisiin tutkimuksiin perustuviin käytännön ohjeisiin perustaen asiakkaan tilanteeseen parhaiten sopivan intervention. Ongelmana on kuitenkin muun muassa se, ettei kaikkien mahdollisten interventioiden vaikuttavuutta ei ole mahdollista tutkia täsmällisillä tieteellisillä menetelmillä. [8] Suomessa sosiaalityön tutkimuksen metodologinen painotus on konstruktionistinen ja tutkimuskäytäntö on vahvasti kvalitatiivista. Kiinnostus sosiaalityön interventioiden kokeelliseen tutkimiseen on ollut käytännössä olematonta. Toisaalta usein todetaan tieteellisen tiedon jäävän käytännön työssä irralliseksi. Jotta sosiaalityössä ylipäätään voitaisiin päästä tilanteeseen, jossa vaikuttavuustietoa olisi hyödynnettävissä, tulisi kvantitatiivisen tutkimuksen tekemistä myös sosiaalityön tutkimuksessa vahvistaa. Lisäksi, käytännön työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus seurata tutkimuksia ja ottaa nämä huomioon työssään. [8] Digitaalisella transformaatiolla voisi olla mahdollisuus toimia vaikuttavuustiedon tutkimisen vahvana apuvälineenä. Pyrkimykset tietojärjestelmistä saatavan tiedon hyödyntämiseen johtamisessa ovatkin vahvistuneet 2010-luvulta lähtien. [9] On myös kritisoitu sosiaalialan organisaatioiden epäyhtenäisiä tietokäytäntöjä. [9] Jotain hyvää kuitenkin on: esimerkiksi julkisella sektorilla hakemus- ja ilmoitusmäärät sekä määräaikojen seurantatiedot ovat pääosin hyvin saatavilla ja tietoa oli hyödynnettävissä hyvin tilasto- ja rekisteritietojen keräämiseen. Kuitenkin tuottavuus-, vaikuttavuus- ja laatuindikaattoritiedon saatavuus asiakastietojärjestelmistä oli vähäistä. Myös kustannuksiin liittyvän tiedon saatavuus oli huonoa ja tieto oli heikosti hyödynnettävissä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. [10] Sosiaalialan organisaatioissa yleisimmäksi haasteeksi tietojärjestelmien avulla kerätyn datan hyödyntämisessä tiedolla johtamisessa tunnistettiin osaamisen puute, toiseksi resursseihin liittyvät haasteet ja kolmanneksi tietojärjestelmien puutteet. [9] On siis vielä matkaa siihen, että sosiaalityössä saataisiin tietojärjestelmien kautta kerättyä käytettävissä ja vertailtavissa olevaa ja tiedoksi jalostettavissa olevaa dataa niin johtamisen kuin vaikuttavuuden arvioinninkaan tueksi. Tarve tietojärjestelmien kehittymiselle, sekä osaamisen lisäämiselle niiden käyttöön liittyen on kuitenkin selkeä. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin vielä kaukana siitä, että sosiaalityön asiakasjärjestelmistä saatava tieto olisi yhdenmukaista ja hyvin hyödynnettävissä olevaa. Osaltaan tämä johtuu varmasti siitä, että tähän asti on ollut hyvin kirjava joukko niin erilaisia asiakasjärjestelmiä kuin kirjaamiskäytänteitäkin. Jos tulevaisuudessa siirrytään laajasti yhteneviin tietojärjestelmiin ja yhtenäistetään myös muun muassa kirjaamiseen ja tiedon tallentamiseen liittyviä käytäntöjä, voisi olla mahdollista, että tulevaisuudessa tutkijoiden käytössä olisi laajastikin aineistoa, josta vaikuttavuutta voisi tutkia. Tämän voisi kuvitella lisäävän vaikuttavuustiedon tutkimista myös sosiaalialalla. Kirjoittajat: Laura Koistinen, sosionomi (AMK) Eini Nordin, sosionomi (AMK) Sosiaalityön maisteriopiskelijat, Lapin yliopisto Lähteet:
Olen saanut syksyn aikana osallistua työtehtävissäni digipalveluiden nykytilan kuvaukseen sekä kypsyystason arviointiin Pohjois-Pohjanmaalla. Digipalveluiden nykytilan kuvaus ja kypsyystason arviointi ovat olleet osa Suomen kestävän kasvun ohjelman ensimmäistä hankevaihetta. Digipalveluiden kehittämisessä on edelleen paljon työtä Digipalveluita on kehitetty haastavassa maastossa. Hyvinvointialuetta on valmisteltu ja organisaatiorakenne on vasta muotoutumassa. Kehittämistyötä on leimannut kiire ja epävarmuus tulevasta. Digipalveluiden nykytilan kuvaus loi selkeää kuvaa siitä, että yhdenvertaisten ja saavutettavien digipalveluiden kehittämisessä on edelleen paljon työtä. Pohjois-Pohjanmaalla sosiaalihuollossa ollaan noin kolmanneksen takamatkalla digipalveluiden määrässä verrattuna terveydenhuoltoon. Sosiaalihuollossa digipalvelut myös kohdentuvat prosessin vaiheeseen ennen palveluihin pääsyä, kun taas terveydenhuollossa digipalveluita hyödynnetään selkeämmin palveluiden toteuttamisessa. Sosiaalihuollon ydinprosessi on pääosin digitalisoimatta. Digipalveluiden kehittämisestä puuttuu käytännön työn ja käyttäjien näkökulma Kypsyystason arvioinnin perusteella digitalisaatio näyttää Pohjois-Pohjanmaalla olevan pidemmällä strategiatasolla kuin käytännön toimintatavoissa, toiminnoissa ja prosesseissa. Tutun määritelmän mukaan digitalisaatiossa on kuitenkin kyse juuri toimintojen kehittämisestä, eikä vain teknologian käyttöönotosta [1]. Digipalveluiden käytössä ei juurikaan mitata asiakaskokemusta, eikä digipalveluiden käynti- ja käyttäjämääriä seurata kaikissa digipalveluissa. Jatkossa digitalisaation hyödyt on otettava paremmin irti, kerättävä systemaattisemmin tietoa digipalveluiden käytöstä, ja luotava pysyvät rakenteet asiakkaiden osallistamiselle palveluiden kehittämiseen. Kypsyystason arvioinnissa nousi esille tarve vahvistaa osaamista digipalveluiden kehittämisessä ja johtamisessa. Samoin esille tuli, ettei digipalveluiden asiakkuussegmentointia ole Pohjois-Pohjanmaalla tehty sosiaalihuollossa. Tämä vaikeuttaa sen arviointia, mihin digipalveluiden kehittäminen kannattaa kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta kohdentaa. Asiantuntijatuessa menestyksekkäitä esimerkkejä kehittämishankkeistaKehittäminen on pahimmillaan vain hankehallinnointia, jossa tyydytään rahoittajan minimitavoitteisiin. Parhaimmillaan kehittäminen on luovaa yhteistoimintaa, jolla luodaan konkreettista muutosta ja kehittämisen tuloksia voidaan hyödyntää laajasti. Esimerkkejä menestyksekkäistä kehittämishankkeista saatiin Digi- ja väestötietoviraston koordinoimasta digipalveluiden kehittämisen asiantuntijatuesta vuonna 2022. Asiantuntijatuki järjestettiin osana valtiovarainministeriön digiohjelmaa, ja siinä sovellettiin palvelumuotoilun menetelmiä. Asiantuntijatuessa korostui ihmiskeskeinen digipalveluiden kehittäminen, jossa olennaista on asiakasymmärrys ja asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen [2]. Kehittämishankkeissa käyttäjät osallistettiin kehittämishaasteiden määrittelyyn, ratkaisuvaihtoehtojen ideointiin ja niiden testaukseen. Avoimella keskustelulla ja viestinnällä - myös keskeneräisistä asioista - varmistettiin riittävä tiedon saanti sekä tulosten hyödynnettävyys. Eriytyykö kehittäminen edelleen käytännön työstä hyvinvointialueilla?Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyessä on riskinä, ettei kehittämisessä edelleenkään päästä käytännön toimintojen ja prosessien kehittämiseen, sillä isoissa hyvinvointialue-organisaatioissa erilliset kehittämisyksiköt etääntyvät entisestään käytännön työstä. Nähtävillä on myös strateginen linjaus, että digipalveluita kehitetään erillään hyvinvointialueen peruspalveluista. Tätä on erittelevä puhe digipalveluista ja ns. kivijalkapalveluista. Sosiaalityön tutkimuksessa taas digipalveluiden ja kasvokkain tehtävän työn nähdään sulautuvan yhdeksi kokonaisuudeksi [3]. Kehittämisen ja johtamisen tehtäviin ei välttämättä ole rekrytoitu riittävästi sosiaalihuollon ammattiosaajia, jotta sosiaalihuollon digitarpeet tulisivat organisaatioissa esille esimerkiksi digistrategioita tai hankesuunnitelmia laadittaessa. Sosiaalialan ammattihenkilöiden osaamista ei ehkä tunnisteta riittävästi, eikä sitä sen vuoksi osata hyödyntää. Sosiaalialan ammattiosaamisen vahvuuksia digipalveluiden kehittämisessä ovat juuri asiakasymmärrys ja ammattietiikka, yhteiskunnallinen osaaminen sekä mm. palvelujärjestelmän ja lainsäädännön tuntemus. [4] Niukkojen henkilöstöresurssien vuoksi ammattilaisten osallistuminen kehittämiseen oman työn ohella on haastavaa. Olen törmännyt sosiaalialalla myös toimintakulttuuriin, jossa ammattilaisia ei kannusteta hakeutumaan kehittämistehtäviin, eikä virkavapaata myönnetä määräaikaisiin kehittämistehtäviin siirryttäessä. Pohjois-Pohjanmaalla otetaan digiloikka sosiaalihuollon sähköisessä asioinnissa Suomen kestävän kasvun ohjelman hankerahoitus näyttää Pohjois-Pohjanmaalla jäävän sosiaalihuollon digipalveluiden kehittämisessä vähäiseksi. Rahoitusta on myönnetty sähköisen ajanvarauksen ja digituen kehittämiseen. Saavutettaville digipalveluille olisi juuri sosiaalihuollossa tarvetta myös laajemmin. Odotukset kohdistuvatkin uuden asiakastietojärjestelmän käyttöönottoon sekä sen mahdollistamaan sähköiseen asiointiin. Tämä tarkoittaa merkittävää digiloikkaa sosiaalihuollossa. Myös tämä muutos tarvitsee osaavat tekijänsä. Kirjoittaja: Elisa Savolainen, YTM Laillistettu sosiaalityöntekijä Lähteet:
|
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|