digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Tietotekninen toiminnanohjaus yleistyy kotihoidossa Tietotekninen toiminnanohjaus on yleistynyt myös hoiva-alalla, jonne se on omaksuttu teollisuuden ja liikkeenjohdon maailmasta. Toiminnanohjausjärjestelmät ovat tietokoneohjelmia, jotka keskittyvät organisaatioiden resursseihin ja toiminnan suunnitteluun [1]. Älypuhelimen avulla tapahtuva työn johtaminen ja tiedonvälitys on kotihoidossa yleistä. Kotihoidossa työskentelevistä 95 % ilmoittaa tarvitsevansa älypuhelinta työssään. Kotihoidon työntekijöistä joka toinen ilmoittaa käyttävänsä toiminnanohjausjärjestelmää työssään [2]. Teollisten tuotannonohjausjärjestelmien avulla kotihoidon organisaatiot pyrkivät parantamaan palveluiden tuottavuutta, kustannustehokkuutta, laatua ja asiakaslähtöisyyttä [3]. Toiminnanohjauksen käyttöönottoon yhdistyy uusi kotihoitomalli, jossa palveluja pyritään keskittämään isompiin yksiköihin ja apua kohdentamaan eniten avun tarpeessa oleville säästöjen aikaan saamiseksi. Suuntaus on yleinen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Toiminnanohjaus edellyttää hoivatyön standardointia Toiminnanohjaus edellyttää hoivatyön yhdenmukaistamista eli standardointia. Standardoinnin näkökulmasta toiminnanohjaukseen sisältyy kaksi keskeistä piirrettä, työntekijöiden kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistäminen ja asiakaskäyntien ajankäytön tarkentunut kontrolli. Kotihoidon työntekijöiden käyttämien mobiililaitteiden, älypuhelinten välityksellä kotihoidon johto saattaa seurata työntekijöiden asiakkaiden luona käyttämää aikaa aiempaa tarkemmin ja mitoittaa ajankäyttöä suunnitelmallisemmin suhteessa asiakkaiden tarpeisiin. Kirjausten välityksellä kotihoidolle kertyy ajantasaista ja säännöllistä tietoa asiakkaiden voinnista. Työtapa edellyttää, että työntekijät noudattavat etukäteen mitoitettuja asiakkaiden käyntiaikoja, kirjaavat säännöllisesti tietoja asiakkaiden voinnista ja yhdistävät kirjaustyön asiakkaiden kotona antamaansa hoitoon ja hoivaan. Tässä tekstissä pohdin yhdenmukaistamisen vaikutuksia esihenkilötyön muutoksen, kotihoidon asiakkaan ja työntekijän roolien näkökulmista. Lopuksi pohdin, miten kotihoito näyttäytyy hyvinvointipalveluna toiminnanohjauksen ja uuden kotihoitomallin muokkaamana. Teksti perustuu vuonna 2022 ilmestyneen väitöskirjani tuloksiin [4]. Esihenkilötyön etiikka muuttuu asiakkaiden yksilöllisyyttä ja hoivatyön tilannesidonnaisuutta korostavasta palveluiden tasapuolisuutta korostavaksi etiikaksi Toiminnanohjaukseen sisältyy työn organisoinnin uusi malli, jossa esihenkilöt eivät enää osallistu asiakastapaamisiin ja kanna vastuuta asiakastyön kokonaisuudesta, vaan heidän työssään korostuu johtaminen toiminnanohjauksen tilastotietoon perustuen. Toiminnanohjauksen myötä kotihoito mittaa työntekijöiden ajankäyttöä aiempaa tarkemmin sekä mitoittaa ajankäyttöä asiakkaalle etukäteen määritellyn, keskimäärin asiakkaalla luona kuluvan ajan mukaiseksi. Johtamisen kannalta merkitykselliseksi nouseekin ajankäytön vertailu perustuen keskimäärin asiakkaiden luona vietettyyn aikaan. Esihenkilötyön näkökulma muuttuu esihenkilöiden läsnäoloa asiakastapauksissa painottavasta, hoitotyön tilannesidonnaisuutta ja yksilöllisyyttä korostavasta etiikasta [5] kohti universalistista etiikkaa, jossa korostuvat paitsi ajankäytön vertailut, myös kotihoidon resurssien tasapuolinen jakaminen [6]. Myönteistä on, että esihenkilöt saattavat jakaa työtä aiempaa tasapuolisemmin työntekijöiden välillä ja valvoa, että asiakkaat saavat heille luvatun palvelun [7]. Etäjohtamisen myötä yksittäisten asiakkaiden tai työntekijöiden tilanteiden painottaminen johtamisessa kuitenkin vähenee. Merkityksellistä on, että lähiesihenkilöt toivat hallinnolliseen rooliin siirtyneitä kollegoitaan enemmän esille toiminnanohjauksen rajoituksia. He toivat esille, että toiminnanohjauksen edellyttämät asiakaskäyntien siirrot edellyttivät huolellista neuvottelua asiakkaiden kanssa, etukäteen laskettuja hoitotapahtumien kestoja ei voinut noudattaa asiakkaiden kunnon vaihdellessa päivittäin ja työntekijöiden tietoteknisten taitojen tason vaikuttaessa ajankäyttöön asiakkaiden luona. Riskinä toiminnanohjauksessa onkin, että hoitotyön arki ei välity riittävästi hoitotyön johtajille. [8.] Lähtökohtana kirjaamistapahtumaan osallistumaan kykenevä asiakas Haastateltavat hoitotyön ammattilaiset näkivät asiakkaiden osallistumisen lisäävän näiden itsemääräämisoikeutta kun asiakkaat pääsivät aiempaa enemmän vaikuttamaan siihen, mitä heistä kirjattiin. Kirjaamisen standardoinnin myötä myös potilasturvallisuus sekä tiedonkulku asiakkaille ja omaisille paranevat. Kirjaamistapahtuman siirtämisellä osaksi asiakkaan kotona tapahtuvaa kohtaamista oli haastateltavien mukaan myös kielteisiä vaikutuksia. Ihminen työn kohteena uhkasi hämärtyä tietotekniikan viedessä yhä enemmän huomioita hoitajien työssä. Esimerkiksi fyysisten kipujen hoito saattoi jäädä kohtaamisessa vähemmälle huomiolle. Huonokuntoiset asiakkaat, esimerkiksi muistisairaat, eivät välttämättä voineet osallistua kirjauksiin tai neuvottelemaan palvelustaan toiminnanohjauksen edellyttämän työtavan mukaisesti. Tietotekniset käytännöt saattavatkin ohittaa hoivan ruumiillisuutta sekä hoivan sosiaalisia käytäntöjä [9]. Tutkimukseni mukaan standardointi ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla huonokuntoisen asiakkaan yksilöllistä kohtaamista. Työntekijän taidoissa korostuvat tekniset, ajanhallinnalliset ja kirjaamisen taidot kokonaisvaltaisten ja ruumiillisten taitojen sijaan Kirjaamisen roolin vahvistuminen korostaa työntekijän kirjallisia ja teknisiä työtaitoja, mutta ei niinkään hoivatyön ruumiillisia taitoja. Ajankäytön vertailtavuus korostaa työntekijän ajanhallinnan taitoja, mutta kokonaisvaltaisuuteen liittyvät taidot saattavat jäädä vähemmälle huomiolle, koska kyky pysytellä ennalta annetuissa palvelun aikarajoissa on kokonaisvaltaisuutta vahvempi periaate toiminnanohjauksessa. Viimeksi mainittu viittaa huolenpitoon ihmisestä kokonaisuutena, tämän fyysiset ja psyykkiset tarpeet laaja-alaisesti huomioiden [10]. Toiminnanohjaukseen sisältyy ajatus asiakkaiden käyntimäärien hallitusta kasvattamisesta, mutta liiallinen käyntimäärien kasvattaminen uhkaa asiakkaan yksilöllisyyden huomioivia ja kokonaisvaltaisia työtaitoja, koska uupunut työntekijä ei jaksa kohdata asiakkaita yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kotihoito hyvinvointipalveluna toiminnanohjauksen ja uuden kotihoitomallin muokkaamana Toiminnanohjaus ja uusi kotihoitomalli perustuvat kotihoidon työn kirjaamisen, työntekijöiden ajankäytön sekä asiakkaan luona annettavan palvelun yhdenmukaistamiseen eli standardointiin. Se perustuu lisäksi standardoidun työn valvontaan, joka mahdollistuu työntekijöiden mukana kulkevien mobiililaitteiden ja toiminnanohjauksen myötä. Hoivan logiikkaan [11] kuuluva asiakkaiden ja työntekijöiden yksilöllisten piirteiden, hoivan tilannesidonnaisuuden ja hoivan logiikan mukainen asiakkaan tarpeiden kokonaisvaltainen huomiointi sisältyvät toiminnanohjaukseen ja uuteen johtamismalliin standardoinnin kautta toteutettavina periaatteina, mutta eivät julkilausuttuina periaatteina. Riskiksi voidaan nähdä, että etäjohtamisen myötä asiakkaat ja työntekijät alkavat näyttäytyä työn johtajille yksilöiden sijaan tilastoaineistona, asiakkaiden kärsimys piiloutuu ja työn tehostamisen rajat eivät tule riittävästi näkyviksi johtajille. Kotihoidon työtä standardoidessa riskinä on, että työtä kehitetään pikemminkin tiedonkeruun kuin hauraiden asiakkaiden ehdoilla. Standardoidun kotihoidon johtamisessa onkin tärkeää kiinnittää huomio hoivan logiikan mukaisten työn piirteiden säilymiseen. Työntekijöiden osallisuuden lisääminen tietojärjestelmiä suunniteltaessa ja sovellettaessa on erityisen tärkeää. Kirjaamisen roolia kannattaa pohtia organisaatioissa, eli sitä, mikä on välttämätöntä kirjaamista ja mikä ei. Alan tutkijoiden yhteistyötä tietojärjestelmäkehittäjien ja muiden ammattilaisten kanssa voidaan lisätä ja tutkijat voivat auttaa hoivatyöntekijöitä luomaan hoivan käytäntöjä tukevia tietoteknisiä luokitteluita. Tutkimus osoitti, että toiminnanohjaus sopii paremmin yhteen mitattavissa olevaan ja sanallisesti kuvattavaan ja niiden perusteella ohjattavissa olevaan hoitoon kuin kokonaisvaltaiseen hoivaan. Toiminnanohjauksen hyviä puolia on, että se tukee hoidon johtamista: hoitotiedon näkyvyys järjestelmässä lisää asiakkaiden hoidon turvallisuutta ja tukee moniammatillista työtä. Hoivan johtamiseen toiminnanohjaus ei sovi yhtä hyvin. Hoivaa ei voi johtaa vain rationaalisista lähtökohdista, vaan hoivan johtamisessa on aina läsnä ihminen, työntekijä ja asiakas monine tarpeineen, kuten hoitoa ja hoivaa tutkinut Kim Aarva [12] esittää. Kirjoittaja: Kaisa Eskelinen, VTT, (Helsingin yliopisto) Tutkija, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Lähteet:
Tieliikenneonnettomuuksissa loukkaantui vuoden 2021 aikana 3 862 henkilöä. [1] Nopeasti laskienhan tämä tarkoittaa noin kymmentä loukkaantunutta päivittäin. Kuvittele mielessäsi tilanne, että joutuisit itse yllättäen tieliikenneonnettomuuden osapuoleksi. Molempiin jalkoihisi tulee vaurioita. Onnettomuudessa ei tule henkilöuhreja, mutta syntyy tarve ensiapupalveluille, terveydenhuollolle, yhteistyölle vakuutusyhtiön kanssa ja sairausloman vuoksi yhteyttä Kelaankin tarvitaan. Tapahtuneen vuoksi perheesi taloudellinen tilanne heikkenee ja tarvitset neuvoja. Siksi olet ottanut yhteyttä kotikuntasi sosiaalihuoltoon. Nyt tulossa on tapaaminen sosiaalipalveluissa työskentelevän ammattihenkilön kanssa. Sinua jännittää ja ahdistaa. Tapaaminen sujuu hyvin, mutta jälkeenpäin et muista keskusteluista paljon mitään. Mitä pitikään tehdä seuraavaksi? Kuka olikaan ammattilainen, jonka juuri tapasit? Kuvat: Unsplash Omakannan kuntakohtaisten tilastojen [2] perusteella 62,6% kuntalaisista kotikunnassani Äänekoskella on käyttänyt Omakantaa vuonna 2021. Omakannasta voi tällä hetkellä tarkastella terveydenhuollon potilaskirjauksia, laboratoriotuloksia ja reseptejä. Kuntatilastoa tarkastellessani havaitsin, että harvassa ovat ne Suomen kunnat, joissa käyttäjämäärä alittaisi 50%. Tämä tarkoittaa sitä, että omia terveydenhuollon tietojaan on jossain vaiheessa tarkastellut Omakannan kautta noin puolet suomalaisista. Joutuessasi onnettomuuteen, on eteesi tullut yllättävä tilanne ja siitä aiheutunut traumaattinen kriisi. [3] Kriisitilanteen aluksi tulee usein shokkivaihe, jonka vuoksi tapahtuneen voi koettaa kieltää tai kokee olon epätodelliseksi. Todennäköisesti sinullekin äkillisessä tilanteessa kävisi niin. Heti onnettomuuden jälkeen tehdyt yhteydenotot eri tahoihin, lääkärin ohjeet, sosiaalihuollon ammattilaisen tapaaminen ja tämän lisäksi arjesta selviytyminen kuormittavat. Asioita unohtuu ja kuntoutuminen lähtee hitaasti käyntiin. Uusi asiakastietolaki (784/2021) velvoittaa myös sosiaalihuollon palvelunantajat liittymään valtakunnallisiin Kanta-palveluihin. [4] Käyttöönottovelvoite on porrastettu julkisten ja yksityisten palvelunantajien osalta siten, että liittymisen tulee tapahtua julkisen sosiaalihuollon yleispalvelutehtävissä 1.9.2024 mennessä ja yksityisten palveluntuottajien osalta vuoden 2026 alkuun mennessä. [5] Myös kansalaisen Omakanta-verkkopalvelu laajenee terveydenhuollon lisäksi sosiaalipalvelujen puolelle. Laajennetussa mittakaavassa Kanta-palveluihin liittyminen tarkoittaa suuren tietomäärän kokoamista yhteen paikkaan eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntarjoajien ja tietojärjestelmien tietokannoista. Kanta-palvelujen omilla verkkosivuilla [6] kerrotaan, millaiset ovat sosiaalihuollon asiakastiedon arkistoa koskevat määrittelyt ja liittymisen edellytykset. Kanta-palvelut muodostavat siis Suomeen ikään kuin suuren tietoaltaan, jossa kansalaisen Omakanta-verkkopalvelu on yksi kokonaisuuden osanen. Omakannasta voi siis tulevaisuudessa katsoa omia sosiaalihuollon asiakirjojaan, terveydenhuollon asiakirjojen lisäksi. Voit yhdestä paikasta tarkistaa terveydenhuollon potilaskertomukset, määrätyt lääkkeet, fysioterapeutin ohjeet, sosiaalihuollon asiakastapaamisen tekstit ja tehdyt suunnitelmat. Ne toimivat sinulle muistin tukena ja lisätiedon antajina. Kannan kautta voidaan myös siirtää tietoa terveys- ja sosiaalipalvelujen välillä, kun olet antanut siihen luvan. Aikaa kuluu ja viimein olet kuntoutunut onnettomuudesta ja luet myöhemmin asiakirjojasi uudelleen. Muistatko, miten asiat etenivät? Saitko tarvittavan avun? Kun kansalaiset pääsevät näkemään asiakirjojaan, se mahdollistaa vahvemman osallistumisen omien asioiden hoitamisessa. Asiakas ei ole palvelujen kohde, vaan aktiivinen toimija. Tulevaisuudessa sosiaalihuollon Omakannasta löytyviä asiakirjoja ovat esimerkiksi päätökset myönnetyistä sosiaalihuollon palveluista ja erilaiset asiakassuunnitelmat. Tämän kaiken saaminen Kanta-palveluihin vaatii kansallisesti määritellyt kirjaamiskäytännöt, sekä asiakastietojärjestelmän, joka täyttää Kanta-palvelujen liittymisehdot. [6] Tätä kehitystyötä tehdään paraikaa sosiaalihuollossa ja tietojärjestelmätoimittajien tahoilla. Kaikki tämä kehitys on osa sosiaalihuollossa tapahtuvaa tiedonhallintaa. Sosiaalihuollossa syntyvän asiakastiedon kirjaaminen perustuu määriteltyihin asiakirjoihin, joiden pohjana ovat lainsäädännön lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) määräykset. [7] Rakenteisuudella luonnollisesti haetaan sitä, että eri organisaatioiden ja tietojärjestelmien tieto puhuisi samaa Kanta-kieltä. Tämän lisäksi rakenteet mahdollistavat tiedon vertailtavuuden ja palvelujen tasalaatuisuuden asuinpaikkakunnasta riippumatta. Kirjaamisen kehitystyötä tukee THL:n lisäksi Kansa-koulu 4.0 -hanke. [8] Sosiaalihuollon Omakanta tulee mahdollistamaan aiempaa helpomman pääsyn omiin asiakirjoihin ja hälventää sumuisia käsityksiä siitä, mitä sosiaalihuolto on. Asiakkaiden rooli oman elämänsä ohjaksissa korostuu näiden muutosten edetessä. Samanaikaisesti kehitetään kirjaamista – ja pelätään sitä, mitä Omakanta paljastaa. Onko kirjaamisen taso laadukasta ympäri Suomen? Herättääkö Omakanta asiakkaat aktiivisimmiksi toimijoiksi omissa asioissaan? Miten palvelujen kehittäminen tulevilla hyvinvointialueilla etenee Kanta-palveluista saatavan tiedon myötä? Toivottavasti jokainen sosiaalihuollossa toimiva ammattilainen kiinnittää enemmän huomiota siihen, laatiiko määritysten mukaisia, asiakaslähtöisiä asiakirjoja. On myös hyvä tiedostaa muutosten taustoja ja osallistua yhteiseen kehittämistyöhön. Kirjoittaja: Suvi Tikander Kirjoittaja on työskennellyt sosiaalihuollon tiedonhallinnan parissa Äänekosken kaupungilla ja on lisäksi mukana Kansa-Koulu 4.0 -hankkeessa. Koulutukseltaan hän on Sosionomi (YAMK) ja hänellä on pitkä työhistoria vammaispalveluissa. Lähteet:
|
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|