digitalisaatio & sosiaaliala
MAHDOLLINEN YHTÄLÖ
Digipalvelujen käytön edellytykset ja valinnan mahdollisuudetKaikkien digipalvelujen käytön perusedellytyksenä ovat riittävät digitaidot ja digituki. Puutteet digitaidoissa vaikeuttavat sähköisten sosiaalipalvelujen käyttöä ja lisäävät digiavun tarvetta [1,2]. Tämä koskee sekä palveluntuottajia että käyttäjiä.
Ehkä vieläkin suuremman haasteen ikäihmisten digitaaliselle asioinnille muodostaa kuitenkin elämänmahdollisuuksien eriytyminen. Esimerkiksi sosioekonominen asema, koulutus, etninen tausta ja kielitaito, sekä sairastavuus, fyysiset ja kognitiiviset kyvyt määrittävät niitä mahdollisuuksia, joiden puitteissa ihmiset aloittavat ja pystyvät jatkamaan sähköisten palvelujen käyttöä, kun ikää karttuu lisää. Strategisen tutkimusneuvoston rahoittaman DigiIN-hankkeen tulosten mukaan kaikki edellä mainitut tekijät määrittävät ikäihmisten mahdollisuuksia käyttää digipalveluja [6,7]. Ikäihmisten internetin käyttö korona-aikana
Mutta lisääntyikö ikäihmisten internetin ja verkkopalveluiden käyttö kokona-aika? Kuinka pitkälle he ”digiloikkasivat” ja mihin suuntaan? Tilastokeskuksen toteuttamat Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö tutkimukset vuosilta 2019 ja 2020 kertovat muutoksista internetin käyttötarkoituksesta eri ikäryhmissä [8]. Kyseinen aineisto kerätään aina vuoden toisella neljänneksellä. Vuonna 2020 tuolle ajankohdalle osuivat myös monet ikäihmisten liikkumista rajoittavat suositukset. Internetiä käyttäneiden 75–89-vuotiaiden osuus nousikin kymmenen prosenttiyksikköä vuodesta 2019 (41 %) vuoteen 2020 (51 %). Lähes saman verran, seitsemän prosenttiyksikköä, kasvua oli useita kertoja päivässä internetiä käyttävissä. Kuvio 1 Internetin käyttötarkoitusten yleisyys 2019 ja 2020, %-osuus 75–89-vuotiaista (Tilastokeskus) Lähde: Tilastokeskus [8] Kuviossa 1 on esitetty internetin eri käyttötarkoitusten yleisyys 75–89-vuotiaiden keskuudessa vuosina 2019 ja 2020. Voimakkainta internetin käytön kasvu oli verkkolehtien ja televisioyhtiöiden uutissivujen katsomisessa sekä televisioyhtiöiden muissa verkkopalveluissa. Kasvua oli runsaasti myös tavaroita ja palveluita koskevan tiedon etsinnässä. Lisäksi vuorovaikutusta edistävien palveluiden, kuten internet- ja videopuheluiden sekä pikaviestisovellusten, käyttö lisääntyi huomattavasti.
Viimeaikaiset tutkimustuloksemme ikäihmisten mediakulutustavoista ovat samansuuntaisia Tilastokeskuksen tietojen kanssa. Internetiä käyttävien yli 62-vuotiaiden tavat kuluttaa vanhaa mediaa (televisio, uutiset ja lehdet, kirjat) ja niiden uusia digitaalisia vastineita ovat yhteydessä ikään eri tavoin [9]. Mitä vanhemmista internetin käyttäjistä on kyse, sitä tyypillisemmin ja enemmän he lukevat painettua mediaa ja katsovat televisiota. Sen sijaan erot digitaalisen television katselemisessa, e-kirjojen ja verkkolehtien lukemisessa lisääntyvät iän myötä. Kiertotiet löytyvät pakon edessä Mitä nämä havainnot sosiaalialan digitalisaation näkökulmasta sitten merkitsevät? Ensinnäkin iäkkäät ihmiset ovat kenties kaikista epäyhtenäisin digitaalisten palveluiden käyttäjäryhmä, jonka tiedot ja taidot käyttää uusia digitaalisia palveluita vaihtelevat voimakkaasti. Sen vuoksi avuntarpeet digiteknologian ja -sovellusten käytössä ovat heillä korostuneen yksiöllisiä. Myöhempiin elämänvaiheisin liittyy myös usein enemmän elämänmahdollisuuksia ja -valintoja rajoittavia tekijöitä, jotka haastavat niin sosiaalialan ammattilaiset (esim. gerontologinen ja aikuissosiaalityö, kotihoito) kuin läheisetkin tunnistamaan ikäihmisten orastavia avuntarpeita arkiasioinnissa –erityisesti silloin kuin asiointi tapahtuu verkossa. Pakko on huono kannustin sähköiseen asiointiin. Koronaepidemia ja siihen liittyneet elämisenmahdollisuuksien rajoittamiset ajoivat vain melko pienen osan 75–89-vuotiaita hankkimaan tavaroita ja palveluita verkosta. Pakkoraoissa löydetään kuitenkin myös kiertoteitä välttämättömien asiointi- ja palvelutarpeiden tyydyttämiseksi. Lisääntynyt tiedonhaku internetistä ja etenkin lisääntynyt pikaviestinten ja videopuhelinsovellusten käyttö viestivät siitä, että ikäihmiset ovat hakeneet apua arkiasiointiin ja helpotusta yksinoloon myös internetistä. Kirjoittaja: Sakari Taipale, YTT, dos., apulaisprofessori Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö Jyväskylän yliopisto Lähteet:
Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankinnat ja -kehitys parhaillaan etenevät vauhdilla. On menossa kansallisesti isoja hankkeita, osa jo käyttöönottovaiheessa (Apotti), osa määrittely- tai hankintavaiheissa (Aster, UNA) [1-3]. On ollut mielenkiintoista seurata käytettävyysasiantuntijan näkökulmasta näiden mammuttihankkeiden etenemistä. Samaan aikaan toteutuu, kenties vähemmälle huomiolle jääneitä, mutta tärkeitä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työarkeen vaikuttavia pienempiä tietojärjestelmäprojekteja. Joskus kuulee käyttäjiltä arkityön lomassa huokailuja ja pohdintoja ”Tää on just opittu ja hyväksi meille muokattu, miksi koko ajan muutetaan ja tehdään uutta?” Tietojärjestelmien käyttökokemusta on mahdoton kehittää paremmaksi, jos ei ole ymmärrystä käyttäjien työtoiminnasta ja tietojenkäsittelyn tarpeista. Keinoja ja menetelmiä mm. palvelumuotoilun ja käyttäjäkeskeisen kehittämisen menetelmäoppaista on ymmärryksen lisäämiksi saatavilla, mutta aina niiden käyttö ei ole helppoa ja yksinkertaista.
Ei siis riitä, että pääkäyttäjille kertaalleen vilautetaan vaatimusmäärittelyä ja testataan järjestelmää juuri ennen käyttöönottoa. Käyttäjät on otettava mukaan useaan kertaa järjestelmäkehityksen aikana. Käyttäjälähtöisten, kuten käytettävyystestaus, observointi kentällä, käyttäjäkyselyt ja haastattelut, määrittely- ja arviointimenetelmien toteuttamiseksi tarvitaan tulevan ratkaisun käyttäjien apua. Käyttäjien mukaan ottaminen ei ole ollenkaan turha investointi: järjestelmän menestymiseen on käyttäjien osallistumisella todettu olevan positiivinen vaikutus [5]. Näin ollen, SOTE ammattilaisten tulisi olla aktiivisena osana kehittämässä omia tietojärjestelmiään, jotta järjestelmät palvelisivat parhaiten heidän työnsä ja tiedonkäsittelyn tarpeitaan. Käytettävyysasiantuntijan työnkuvaan kuuluu olennaisena osana ymmärtää käyttäjien tiedonkäsittelyn tarpeita ja hahmottaa miten käyttäjät päivittäisessä työarjessaan toimivat. Itse ilolla muistelen jokaista tekemääni käyttäjien työnkulkujen observointia ja käytettävyystestiä. Nämä ovat olleet niitä käytettävyysasiantuntijan työn energisoivimpia työtehtäviä. Intoa pursuten on käyttäjien tapaamisen jälkeen palattu toimistolle pohtimaan ja suunnittelemaan tietojärjestelmien käyttökokemusta. Käyttäjien, Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten, näkemyksiä ja kokemuksia osallistumisesta kehittämiseen on kartoitettu valtakunnallisilla kyselytutkimuksilla jo usean vuoden ajan [6]. Keväällä 2019 kartoitettiin ensimmäistä kertaa sosiaalialan ammattilaisten näkemyksiä yhteistyöstä tietojärjestelmätoimittajan kanssa, osallistumisesta kehittämistyöhön ja osallistumistavoista tietojärjestelmien kehitykseen. Tutkimuksessa selvisi, että vastaajat ovat kiinnostuneita osallistumaan tietojärjestelmäkehitykseen mutta mahdollisuudet ja tavat osallistua eivät ole olleet kaikilta osin tyydyttäviä. Kiinnostavaa myös oli, että vain 19% ei ollut halukkaita osallistumaan ollenkaan ja jopa puolet kertoi osallistuneensa jossain määrin. [7] Hiljattain julkaistussa gradussa tutkittiin sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäjien näkemyksiä käyttäjien osallistumiseen. Tulosten mukaan kehittäjät haluavat tehdä yhteistyötä käyttäjien kanssa ja kokevat yhteistyön sekä käyttäjien palautteen hyödylliseksi. Kehittäjät toivovatkin, että käyttäjäorganisaatiot ohjaisivat enemmän resursseja yhteistyön mahdollistamiseksi. [8]
Kirjoittaja: Susanna Martikainen, FT, käytettävyysasiantuntija Lähteet:
Sosiaalityöntekijät asiakastietojärjestelmien käyttäjinä -kokemukset kehittämisen pohjaksi21/1/2021
Asiakastietojärjestelmä on sosiaalityöntekijän päivittäinen työväline. Tietojärjestelmän tarkoituksena on tukea niin asiakastietojen hallintaa, päätöksentekoa, kuin palvelujen tuottamista ja seurantaa sekä tukea viranomaisyhteistyötä ja sisältää sähköistä asiointia. Kuitenkin tuore tutkimuksemme osoittaa, että tietojärjestelmien tarjoama tuki ja soveltuvuus sosiaalityön työtehtävien toteuttamiselle ei ole onnistunut kaikilta osin [1]. Kokemusten avulla saamme kuitenkin arvokasta tietoa kehittämistä vaativiin kohtiin. Yhtenä syynä tietojärjestelmissä koettuihin haasteisiin on niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin nähty se, että niiden suunnittelussa ovat painottuneet hallinnolliset tavoitteet ja tarpeet [2, 3, 4] sekä johtotason tarpeet [5, 6]. Tietojärjestelmiin upotetut rakenteet tukevat juuri niitä asioita, joita suunnittelussa on pidetty tärkeinä. Kyseessä on ollut laajempi poliittinen trendi palvelujen tehostamisesta ja läpinäkyvyydestä, jota kutsutaan myös uudeksi julkishallinnoksi [7]. Leena Eräsaari [8] onkin todennut sosiaalityön tuotteistamiseen liittyvässä keskustelussa, miten se perustuu tietokoneohjelmien avulla tuotettujen, standardoitujen prosessien orjalliseen noudattamiseen.
Sosiaalityöntekijät eivät kuitenkaan ole luovuttaneet toimijuuttaan teknologialle, vaikka monissa kohdin ovatkin kokeneet joutuvansa toteuttamaan tehtäviä liikaa tietojärjestelmän vaatimalla tavalla. Ammattilaiset ovat esimerkiksi kehittäneet erilaisia nk. selviytymisstrategioita, joilla poiketa säännöistä ja menettelyistä tietojärjestelmissä [10, 11]. Esimerkiksi Belgialaisessa Devliegheren ja Roosen tutkimuksessa havaittiin, että raskaita ja pitkiä täytettäviä lomakkeita saatettiin täyttää väärin päästäkseen asiassa nopeammin eteenpäin [13]. Myös De Corte ja kumppanit [10] havaitsivat tutkimuksessaan, miten sosiaalityöntekijät olivat tietoisia institutionaalisesta kontekstista, jossa he työskentelevät, ja joita tietojärjestelmän käyttö ylläpitää, mutta olivat myös vahvasti sitoutuneet irtautumaan tästä tilanteesta ja toimimaan sen muuttamiseksi. Tärkeää onkin pohtia, kuka ohjaa asiakastyötä, työntekijä vai tietojärjestelmä?
Tietojärjestelmien käytöstä nouseviin haasteisiin yhtenä merkittävänä ratkaisuna on viime vuosina nostettu ammattilaisten osallistuminen laajoihin tietojärjestelmähankkeisiin. Ammattilaiset ovat myös yhä enemmän kiinnostuneita osallistumaan tietojärjestelmien kehittämiseen saadakseen niitä toimivimmiksi sosiaalialalle [14]. Suomessa käynnissä olevat sote -asiakas- ja potilastietojärjestelmä -projektit (esim. Apotti ja Aster) ovatkin palkanneet sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia projekteihin jo hankintavaiheessa ei vasta järjestelmän testaajina. Myös kansainvälisin tutkimuksin on todettu, että ammattilaisia osallistamalla pystytään kehittämään ja rakentamaan paremmin sosiaalityön tarpeita vastaavia tietojärjestelmiä [15,16].
Pakotetulla teknologian käytöllä voi olla seurauksia esimerkiksi työssä jaksamiseen ja motivaatio-ongelmiin. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää kiinnittää huomiota niin tietojärjestelmien käyttötarkoitukseen, käytettävyyteen kuin niiden työtä tukevaan merkitykseen. Hyvin toimivat ja toimintaympäristöönsä soveltuvat tietojärjestelmät huomioivat myös sosiaalityön asiakastyön eettisyyden, jossa tärkeintä on asiakkaan ja työntekijän välinen kohtaaminen. Sähköisen asioinnin mahdollisuudet parhaimmillaan toteutuessaan lisäävät kohtaavan vuorovaikutuksen muotoja. Katri Ylönen (katri.e.ylonen(at)student.jyu.fi) Kirjoittaja työskentelee sosiaalihuollon projektipäällikkönä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kehittämisyksikössä Aster -asiakas- ja potilastietojärjestelmän parissa. Kirjoittaja tekee myös sosiaalityön väitöskirjaa sosiaalityöntekijöiden tietojärjestelmien käyttäjäkokemuksiin liittyen Jyväskylän yliopistossa. Lähteet:
|
Blogin tarkoitusBlogissa julkaistaan tieteellisiä kirjoituksia sosiaalialan digitalisaatiosta eri näkökulmista. Blogi toimii sosiaalialan digitalisaation ajan kuvaajana ja tallentajana, sekä tietolähteenä ja keskustelun virittäjänä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkisto
January 2024
Kategoriat
All
|